- Same as it ever was
same as it ever was
same as it ever was
same as it ever was
...
Onko kirjosieppo plagioinut laulunsa Talking Headsien piisistä Once in a Lifetime? Eipä, vaan päinvastoin! Ja juuri tämän takia kappaleesta tuli aikoinaan hitti. Se kuulosti jo valmiiksi niin tutulta, meni suoraan alitajuntaan, eikä kukaan tajunnut miksi, vaikka olisi kuunnellut kirjosieppoa puolihorteessa tuhansia tunteja.
Temppu ei ollut edes uusi. Edward Lear käytti sitä nonsense-runossaan Mr and Mrs Spikky Sparrow jo 1800-luvulla. Tosin hän avoimesti myönsi, että runo kertoo varpusista vaateostoksilla, joten ei ollut vaikea arvata, mistä hän oli napannut joka säkeistön lopussa toistuvan kertosäkeensä rytmin. Tavut vaihtuvat, mutta rytmi menee joka kerran näin:
Zikky wikky mikky bee!!
Witchy witchy mitchy kee!
Sikky tikky wee!
Siinä on varpusta teille, tai kyllä pikkuvarpunenkin käy.
 |
| tuore pikkuvarpunen |
Mitä tulee muihin lintuasioihin, niin räkätinpesälle on sitten viime näkemän kuulunut tällaista:
Enemmän ruokaa!
Enemmän kakkaa! (Samalla käynnillä voi nielaista jopa kaksi tällaista jöötiä.)
- Älä töni!
- Mä en mahdu!
- Kuka tallaa mun selkää, häivy sieltä!
- Hajaantukaa, mä kokeilen mun siipiä!
- Ei saa potkia!
- Hei, täällä etureunallakin voi olla!
- ... ainakin jos on näin huuuuurjan iso kun määä. Mitähän tapahtuis, jos kokeilisin siipiä tohon suuntaan?
Ja nytpä sinne ei enää kuulukaan mitään. Olin aikonut vielä eilen ottaa dramaattiset pesästälähtökuvat mutta kas, myöhästyin. Sellaista se on nuorison kanssa.
Upeat kuvat!
VastaaPoistaKiitos, Susanna!
PoistaKiva postaus ja upeat lintukuvat. Mukavaa juhannuksen jatkoa sinulle!
VastaaPoistaKiitos, Anneli, ja hyvää sydänsuvea sinullekin!
PoistaNää lintujutut on kivoja!
VastaaPoistaSepä oli kiva kuulla, kiitos, mammukka! Niitä saattaa nimittäin tulla vielä joskus lisää.
PoistaNo jo siinä alko olla emojen korkeuskin aika tapissa, kun yrittivät roikottaa matoa yläpuolella. Mie seurasin tänään ku variksenpojat kerjäs ruokaa emoiltaan - oli niin isoja jo, että ei niitä siellä koivun oksistossa erottanu kuka oli lapsi ja kuka ei.
VastaaPoistaJa mullaki alkaa aivot sanoittaan lintujen laulua. Käki välillä vaatii kakkua ja sitten se valittaa ilmavaivoja, että "paukkuu". Siitäs sai ja mitäs läksi. No, eipä ne enää kauheesti paukuttele nekään. Laulurastas huutelee hävyttömiä.
Laulurastaiden onkin kuultu haukkuvan ihmisiä jo muinaissuomalaisten aikaan. Ensin houkuttelivat: istu kivel, istu kivel, paa piippuun, paa piippuun - ja sitten perään: laiska mies, laiska mies!
PoistaOlen myös melko varma, että täkäläinen käki huusi kerran koko yön: nukkuu, nukkuu!
No varmaan nukkuu, kun niin usein käsketään :) Mejän laulurastas sanoo vit-vit-vit, tuu-tuu.
Poistatoivottavasti ei vanhemmillle tullut tyhjän pesän syndrooma. Ihana postaus:)
VastaaPoistaJuu ei, nyt niille vasta kiire tuli, kun nuorisoa pitää varjella, opastaa ja huoltaa ympäri pihoja!
PoistaNiin, nuoriso...
VastaaPoistaHienoja kuvia!
Kiitos, leena! Istun tässä ulkoportailla ja nautin nuorison hajautetusta räkätyksestä. Sitä kuuluu kaikkialta!
PoistaMinäkin muistan istuneeni ulkoportailla. Silloin nuoriso räksytti matkaan mopoilla, joku myös moottoripyörällä. Nautin kyllä minäkin, mutta en silloin enää pystynyt "varjelemaan, huoltamaan ja opastamaan".
PoistaEhkä hyvä niin - olihan niillä ollut jo tepasteluvaiheensa!