Tunnisteet
ALOITA TÄSTÄ
bloggaus
elukat
eläintarha
energia
ennustus
fasaani
gm
henkilö
hevosenliha
hiilijalanjälki
hortoilu
hunaja
huussi
ikkunat
ilmastonmuutos
juomat
kana
kani
kasvatus
kasvissyönti
kasvit
keittiö
keli
kierrätys
kirja
kuisti
kuluttaminen
käsityö
lainsäädäntö
lammas
lehti
lihan tuotanto
linnut
luomu
maalaus
maalämpö
maatiaiset
matka
meditaatio
metsä
Monsanto
NASS
nauta
oikeinkirjoitus
omavaraisuus
putkiremontti
puutarha
ravintola
remontti
rintamamiestalo
ruoka
sairaus
sato
siivous
sika
sisustus
talous
talvivarastot
tuulivoima
tuumailu
vaalit
vaatteet
valitus
valokuvaus
vuodenajat
yhteisöasuminen
ylellisyys
tiistai 21. kesäkuuta 2016
Kakansyöntiä ja laatuaikaa
Liiterin takana kukoistaa perheonni. Hautoessa meni pari viikkoa, mikä selittänee emon asun tietynlaisen, no, sanokaamme räjähtäneisyyden. Tuttua useimmille kotiäideille.
Kun lapsukaiset on ruokittu, emo ei aina heti säntää hakemaan uutta ruokaerää vaan saattaa jäädä vielä pesälle köhkimään. Ei sillä siellä mitään tekemistä ole, piltitkin jo nukahtivat. Kunhan nauttii vauvantuoksusta ja hengähtää hetken. Viettää laatuaikaa ja kotoilee.
Ruokkiminen käy näin: emo roikottaa mehevää kastematoa mahdollisimman ylhäällä. Se poikasista, joka jaksaa ja osaa parhaiten kurottautua, saa palkinnon.
Poikasten oranssi, keltareunainen kita herättää emossa vastustamattoman halun työntää sinne ruokaa. Tämä on nyt niin sanottu vaistotoiminto, sitä ei tarvitse opiskella rastaiden peruskoulussa vaan se on kirjattuna suoraan geeneihin. Samaten poikasille ei tarvitse erikseen kertoa tätä asiaa, vaan niiden tekee muutenkin mieli lonkotella kitaansa. Varmuuden vuoksi ne yrittävät pitää nokkaansa ammollaan koko ajan uutta ruokalähetystä odotellessaan.
Joskus suu menee kuitenkin vahingossa kiinni, jos sattuu nukahtamaan.
Mitäpä muuta tekemistä pesässä olisikaan kuin nukkuminen, syöminen ja kakkaaminen. Kun joku poikasista alkaa pyllistellä, emo seuraa toimitusta suurella tarkkaavaisuudella ja poimii kakkapaketin suoraan nokkaansa.
Paketissa näyttäisi olevan jonkinlainen kelmu tai kuori päällä. Ei se ainakaan sottaa eikä valu.
Emo nielaisee paketin. YÄK! Ehkä se aikoo myöhemmin kakaista sen ulos kuvustaan ja pudottaa jonnekin kauas pesästä, etteivät ketut, kärpät, valokuvaajat ja muut petoeläimet löydä paikalle kakkavuoren perusteella.
Koska lapset ovat jo isoja, ne eivät enää nukukaan koko matojen välistä aikaa vaan huoltavat höyheniään ja levittelevät ja huiskivat uljaita siipiään. Kohta niitä tarvitaan.
Luulin, että tuo sotkuhöyheninen mamma oli yksinhuoltaja, mutta eipäs sentään! Lähempi tarkkailu paljasti, että hänellä on rakastava puoliso, joka osallistuu tasavertaisena sekä pentujen ruokintaan että kakansyöntiin (vaikka onkin onnistunut pitämään asunsa siistinä). Hän esiintyy kahdessa ensimmäisessä kakkakuvassa.
Tässä vielä yhteiskuva koko perheestä. Näin kesäpäivänseisauksena aurinko paistaa tuonne liiterin takuseenkin. Toivotan menestystä nuorelle perheelle ja suloista sydänsuvea sinulle.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ihana perhepotretti!
VastaaPoistaKiitos. He lopuksi oikein asettuivat riviin poseeraamaan kuin valokuvaajalla ikään. Otin siitä kolme kuvaa, joista kahdessa iskä höpöttää jotain nokka auki. Julkaisuun pääsi tämä illan viimeinen kuva.
PoistaUpeat kuvat lintuperheen arjesta! Mukavaa juhannusta!
VastaaPoistaKiitos, Gunilla! Samoin sinne!
PoistaHellyyttävä tarina ja kuvat, wau!
VastaaPoistaJäin miettimään, että saako kaikki poikaset varmaan tasapuosisesti ruokaa, vai onko aina se sama, suurin ja vahvin työntämässä kitaansa ylimmäksi, hm.
Jos kaikki ovat yhtä vahvoja, se jolla on maha täynnä, nukkuu kun uutta tuodaan, ja kaikki saavat vuorollaan. Mutta jos yksi joukosta on rääpäle, siihen ei kannata satsata resursseja. Se on sitä priorisointia. Sote-hässäkästä tuttu käsite.
PoistaVoi että, siihen asettuivat poseeraamaan koko perhe hienosti <3
VastaaPoistaJoskus oon miettiny, että olis kätevää kuin ihmislapsetkin kasvais hieman nopeammin... vaikka silloin tällöin kuitenkin miettii, että olispa ne vielä pieniä.
Ratkaisu ongelmaan: tee joka vuosi uusi. Tai ainakin osaan ongelmasta. Tai.
PoistaOnpas upeat kuvat perheonnesta!
VastaaPoistaKyllä tässä oman äitiyden kruunu haalistui; en olisi koskaan suostunut/pystynyt kakkavaippaa nielaisemaan! ='D
Hyvä, just sitä varten tein jutun kakansyönnistä, että kaikki maailman äidit voisivat kokea lisää riittämättömyyttä.
PoistaIhania juttuja! Mutta nyt teille ei voisi muuttaa kissa, niin kodikkaita kuin ne ovatkin (kuten muistan joskus sanoneeni). Vaikka ei kai sellainen nyt ole ollut suunnitelmissakaan. Rastasperhe hupenisi nopeasti noin hyvältä tarjoilupöydältä.
VastaaPoistaOnhan täällä naapurustossa kissoja, ja sitten on haukkoja ja varislintuja ja vaikka mitä. Mutta räkätti on myös kova puolustamaan omiaan, kuten tiedämme.
Poistarankkaa lastenhoitoa on rastaiden elämä
VastaaPoistaNäyttää siinä olevan hengähdystaukojakin, toisin kuin tiaisilla vaikkapa.
PoistaOli taas niin huikean hieno kuvasarja ja mukava tarina, että olen aivan sanaton. <3 Tuo kakkajuttu hieman ällötti, mutta jokainen tyylillään. :-)
VastaaPoistaKiitos! Makuasioista ei kannata kiistellä.
PoistaOnpa hieno kakansyöjäperhepotretti! :)
VastaaPoistaKiitos, Kivimäen emäntä!
PoistaHieno kuvasarja rastasperheen arjesta! Loppuhuipentumana perhepotretti!
VastaaPoistaKiitos, Pirkkoinkeri! Potretista saa kiittää perhettä itseään, kun asettuivat poseeraamaan ihan pyytämättä.
PoistaMainio kuvasarja!
VastaaPoistaSiinä riittää työtä emolla, muuta harrastetta ei tarvi.
Kivaa seurattavaa on lintujen touhut. :)
Hyvää Juhannusta!
Kiitos samoin sinne, Liplatus!
PoistaOn kivaa seurattavaa, mutta minulla on jo 800 kuvaa tuosta pesästä, ja hienovaraisesti on vihjailtu ettei niitä tarvitse julkaista enempää, mitä teen?
Kuvan ja sanan liitto on sellainen että sitä ei monikaan osaa, sinä osaat.☺ Siis niin kauan kuin tuossa, ikään kuin tarjottimella, on nähtävillä elämän ihmeitä ja niin kauan kuin super-mielikuvituksesi keksii ja osaa ihmeitä kuvailla sekä valokuvin ETTÄ sanoin, anna palaa!♥
PoistaKiitos, Zirpukka! Vaikka eihän tässä ole mielikuvituksella mitään sijaa, minä vain tiukasti dokumentoin.
PoistaEmpä tiennytkään moisista kakkapaketeista! Taitaa olla eroja eri lintujen välillä niissäkin hommissa. Ja kaunis auringonpaiste osuu juuri pesään :)!
VastaaPoistaHauskaa Juhannusta!
Kiitos samoin sinne, Tia! Liiterintakuseen ei osukaan auringonpaiste muuta kuin keskikesällä, iltapuolella. Olen tietysti illat pitkät norkoillut sitten siellä.
PoistaOlen kyllä liikkunut luonnossa, ja joskus on ollut pihakin, jossa on vaikka mitä. Mutta koskaan en ole seurannut näin läheltä, näin kiinteästi esim. yhden lintuperheen elämää. Tämä on tosi mielenkiintoista! Mielelläni näkisin, mitä pesällä seuraavaksi tapahtuu. Jos vain itse jaksat näitä kuvia ja tekstejä tuottaa!
VastaaPoistaJos joku ei jaksa katsella, hänhän voi pitää taukoa. Kauan hänkään tuekin malttaa pysytellä poissa.
Kiitos tästä! Niin ja sitä paitsi tää on mun blogi, joten voin laittaa tänne mitä huvittaa.
Poista