lauantai 25. kesäkuuta 2016

Once in a Lifetime

Tässä yhtenä yönä tajusin, miksi kirjosiepon pyörimäänjäänyt levy kuulosti niin tutulta. Se visersi:

- Same as it ever was
same as it ever was
same as it ever was
same as it ever was
...

Onko kirjosieppo plagioinut laulunsa Talking Headsien piisistä Once in a Lifetime? Eipä, vaan päinvastoin! Ja juuri tämän takia kappaleesta tuli aikoinaan hitti. Se kuulosti jo valmiiksi niin tutulta, meni suoraan alitajuntaan, eikä kukaan tajunnut miksi, vaikka olisi kuunnellut kirjosieppoa puolihorteessa tuhansia tunteja.

Temppu ei ollut edes uusi. Edward Lear käytti sitä nonsense-runossaan Mr and Mrs Spikky Sparrow jo 1800-luvulla. Tosin hän avoimesti myönsi, että runo kertoo varpusista vaateostoksilla, joten ei ollut vaikea arvata, mistä hän oli napannut joka säkeistön lopussa toistuvan kertosäkeensä rytmin. Tavut vaihtuvat, mutta rytmi menee joka kerran näin:

Zikky wikky mikky bee!!
Witchy witchy mitchy kee!
Sikky tikky wee!

Siinä on varpusta teille, tai kyllä pikkuvarpunenkin käy.

tuore pikkuvarpunen



Mitä tulee muihin lintuasioihin, niin räkätinpesälle on sitten viime näkemän kuulunut tällaista:



Enemmän ruokaa!




Enemmän kakkaa! (Samalla käynnillä voi nielaista jopa kaksi tällaista jöötiä.)




- Älä töni!
- Mä en mahdu!
- Kuka tallaa mun selkää, häivy sieltä!




- Hajaantukaa, mä kokeilen mun siipiä!
- Ei saa potkia!




- Hei, täällä etureunallakin voi olla!




- ... ainakin jos on näin huuuuurjan iso kun määä. Mitähän tapahtuis, jos kokeilisin siipiä tohon suuntaan?

Ja nytpä sinne ei enää kuulukaan mitään. Olin aikonut vielä eilen ottaa dramaattiset pesästälähtökuvat mutta kas, myöhästyin. Sellaista se on nuorison kanssa.




14 kommenttia:

  1. Kiva postaus ja upeat lintukuvat. Mukavaa juhannuksen jatkoa sinulle!

    VastaaPoista
  2. Vastaukset
    1. Sepä oli kiva kuulla, kiitos, mammukka! Niitä saattaa nimittäin tulla vielä joskus lisää.

      Poista
  3. No jo siinä alko olla emojen korkeuskin aika tapissa, kun yrittivät roikottaa matoa yläpuolella. Mie seurasin tänään ku variksenpojat kerjäs ruokaa emoiltaan - oli niin isoja jo, että ei niitä siellä koivun oksistossa erottanu kuka oli lapsi ja kuka ei.

    Ja mullaki alkaa aivot sanoittaan lintujen laulua. Käki välillä vaatii kakkua ja sitten se valittaa ilmavaivoja, että "paukkuu". Siitäs sai ja mitäs läksi. No, eipä ne enää kauheesti paukuttele nekään. Laulurastas huutelee hävyttömiä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Laulurastaiden onkin kuultu haukkuvan ihmisiä jo muinaissuomalaisten aikaan. Ensin houkuttelivat: istu kivel, istu kivel, paa piippuun, paa piippuun - ja sitten perään: laiska mies, laiska mies!

      Olen myös melko varma, että täkäläinen käki huusi kerran koko yön: nukkuu, nukkuu!

      Poista
    2. No varmaan nukkuu, kun niin usein käsketään :) Mejän laulurastas sanoo vit-vit-vit, tuu-tuu.

      Poista
  4. toivottavasti ei vanhemmillle tullut tyhjän pesän syndrooma. Ihana postaus:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu ei, nyt niille vasta kiire tuli, kun nuorisoa pitää varjella, opastaa ja huoltaa ympäri pihoja!

      Poista
  5. Vastaukset
    1. Kiitos, leena! Istun tässä ulkoportailla ja nautin nuorison hajautetusta räkätyksestä. Sitä kuuluu kaikkialta!

      Poista
    2. Minäkin muistan istuneeni ulkoportailla. Silloin nuoriso räksytti matkaan mopoilla, joku myös moottoripyörällä. Nautin kyllä minäkin, mutta en silloin enää pystynyt "varjelemaan, huoltamaan ja opastamaan".

      Ehkä hyvä niin - olihan niillä ollut jo tepasteluvaiheensa!

      Poista

Kiva kun kommentoit!
Vinkki: kopioi tekstisi muistiin ennen kuin painat "julkaise"!
Blogger syö hyviä juttuja.

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...