Voi miten olenkaan nauttinut lämpimistä päivistä ja illoista vaahteran alla! Niska tosin on jäykistynyt ylöspäin katselusta, mutta se on pieni hinta näistä iloista.
Naapurin ja meidän rajalla on iso vaahtera. Mainitsin kukinnan alkamisesta naapurin miehelle, kun juttelimme siinä kevään edistymisestä ja muista ajankohtaisista asioista. Hän tiiraili pitkän aikaa ylös puuhun ja sanoi sitten ihmeissään että tuommoisia! Ei hän ole ikinä nähnyt!
Vaahtera ja naapuri ovat kasvaneet samalla paikalla yhdessä ainakin viimeiset 60 vuotta.
Päätin ehdottomasti vähentää kaikenlaista matkustelua entisestään ja pysyä tiukasti kotipihassa, jotta näkisin enemmän maailmaa.
Ja sitten on vielä äänimaisema! Kuuntelepa sielusi korvalla tätä:
Jaa voisi karsia kuvia? Vielä yksi kolmen päivän vanha, ennen kuin päästään asiaan!
Yllä olevat kuvat ovat nimittäin jo aivan vanhentuneita! Nyt vaahterassa on lehdet!
Eilen illalla ne olivat tosin vielä aivan pienet ja ruttuiset, mutta kohta ne leviävät valtaviksi.
Kun ilta on lämmin, näkee mehiläisiäkin töissä, mutta huonommalla lentosäällä olemme aivan kimalaisten varassa. Jos tuulee, sataa tai viluttaa, mehiläinen pysyttelee lämpimässä pesässään siskojensa kanssa kertomassa vitsejä ja hurjia medestystarinoita.
Mutta kimalainen puskee töitä vastuksista välittämättä. Se ei lannistu, vaikka aurinko jo laskee. Uhkarohkeasti se heittäytyy hennon, taipuvan kukkavarren varaan roikkumaan. Asialliset hommat hoidetaan vaikka nurinniskoin. Kunhan saadaan äkkiä tehdyksi. Ei tässä ole aikaa jäädä ihmettelemään. Bzzzzz.
Paitsi minulla, onneksi. Minä nimenomaan vain ihmettelen.
Viime aikoina olen keskustellut näitä asioita ymmärtävän tahon kanssa lääketieteen ja yleensäkin tieteellisen tiedon edistymisestä. Silloin on hyvä muistaa kimalaista. Legendan mukaan on tieteellisesti todistettu, että kimalainen ei pysty lentämään.
Se on helppo uskoa. Kyseessä on siis joka kerran ihme.
Niin, ihan totta, joskus 1930-luvulla tuli tieteellisesti todistetuksi, että "kimalaisella ei ole rakenteellisia edellytyksiä lentää". Tuollainen pullea karvapallo ja mitättömät siivet! Kotimatkalla vielä muhkeat annokset siitepölyä kuljetettavana.
VastaaPoistaTutkija oli saksalainen aerodynamiikan asiantuntija.
Tämä tutkimustulos osoitettiin sittemmin vääräksi. Kävi vähän niinkuin nykyajan rasva- tai kahvi- tai muissakin keskusteluissa, joissa uudet tulokset kääntävät entiset totuudet päälaelleen.
Mietin vielä, että jos kimalainen EI osaa lentää, onko ihme, jos kuitenkin siltä näyttää. Vai onko se uskomus?
Se on varmastikin sellainen kokemus, joka sinulla on ihan vain omassa päässäsi. Mitään kimalaisia ole olemassakaan.
PoistaNiin. Tai jos olen kuullut jonkun puhuvan. Tai lukenut jostakin. Ja ruvennut uskomaan.
PoistaMinusta tiedekin on uskon asia. Kun päättää itse, mihin tutkimuksiin haluaa uskoa.
Aina kai sitä itse päättää mihin uskoo. Mutta ei aurinko rupea nousemaan lännestä, vaikka kuinka lujasti uskoisin niin.
PoistaIhmeitä tapahtuu.
VastaaPoistaAika hauska tuo naapurisi. Meillä kävi jokunen vuosi sitten kaupunkilainen ystävä juuri näin keväällä. Totesin siinä vaan ohimennen pihalla, että katsohan kuinka vaahtera kukkii. Hän ihmetteli, että ai, kukkiikin puutkin. Juu.
On noita kuule täällä maallakin! Kun ei katso, ei näe.
PoistaKimalaisen sitkeys tuli tässä taannoin todistettua, kun humautin lenkiltä tullessani juomapullosta vedenloput orvokkiin enkä huomannut, että siellä oli kimalainen. Pörisi erittäin närkästyneen kuuloisesti pois sieltä, mutta muuten ei ollu moksiskaan.
VastaaPoistaPienet ja vaatimattomat kukat ne kauneimpia onkin. Pitää vain mennä lähelle.
Nämä ovat minusta niin kauniita! Ja minulla on pokkarissa hyvä zoomi.
PoistaKimalainen on aika säänkestävä, luullakseni.
Olipa taas ilahduttavia ajatelmia, kiitos :)
VastaaPoistaKiitos sinulle, Tua!
PoistaOi miten upeita kuvia ja kerrontaa! Nautin tästä kiitos :)
VastaaPoistaMinäpäs nautin kahdesti: ensin kun otan näitä kuvia ja sitten ihan tosi paljon, kun katselen niitä isommalta ruudulta ja valikoin ja rajaan ja pienennän ja laitan blogiin. No kyllä minä sitten vielä tykkään tästä palautevaiheestakin; kolmeen kertaan siis :)
PoistaMiten hyvin sanottu se, että pysyy omalla pihalla matkustelun sijasta, että tulee nähtyä enemmän maailmaa! Otan siitä itselleni uuden viisauden, vaikken matkoille olekaan kaivannut Ryötönperän lunastamisen jälkeen - en melkein ennen sitäkään. Tämä on niin parasta aikaa luonnossa ja pihapiirissä! Koitan olla tulematta haikeaksi ihan vielä - heinäkuussa sitten. Meillä mökillä nuo pörriäiset olivat tehneet kodin sokkeliin. Sinne sitä sitten möngittiin - ei kun laskeuduttiin LENNOSTA - lautojen rakoihin pörisemään. Hauskoja ovat!
VastaaPoistaKiitos taas, Saara! Meilläkin oli kimalaispesä vierasmajan lattiahirressä. Mahtaako olla tänä kesänä.
PoistaPaa pötkölleen niin ei niskat mee! Ihania kuvia!
VastaaPoistaNo justiinsa eilen viritin ennakoivasti riippumaton omenapuun alle. Kiitos :)
PoistaMahtava postaus jälleen! Jess!!!
VastaaPoistaKiitos, Sussi! :D
PoistaMä olen aivan hurmiossa näistä kimalaiskuvista! Ihan mahtavia kuvia olet saanut! ♥
VastaaPoistaMeitä on sitten vähintään kaksi hurmiossa. Kiitos :)
PoistaNe on muuten hyvän makuisia nuo kukat. Olethan maistanut? Ihmekään jos pörriäiset tykkää! Makeaa salaattia ja kuivattuina kuin muroja :-) meillä ne vaan kasvaa niin ylhäällä, etten yllä ja oon niin laiska etten viiti tikkaita etsiä.
VastaaPoistaEn ollut maistanut! Kuinka ei ollut tullut mieleen! Ja nyt on jo kohta sesonki ohi!
PoistaSano sille vaahteralle minulta terveisiä että kyllä se siitä ja eipä aikaakaan.
VastaaPoistaEi ne mehiläiset koko talvea kerro vitsejä, sillon vaan kun ovat hereillä.
Huurrrrrmmmaavia kuvia! Niska kannattaakin kipeyttää noita katsellessaan. Pitäisköhän joskus mennä salakuuntelemaan noita medestystarinoita :)
VastaaPoista