Alakerran isäntä ehdotti arvauskilpailun järjestämistä, "jos sulla ois jotain tavaraa, mistä pitäis päästä eroon". Nerokas idea sinänsä, mutta en nyt taida jaksaa. Saa arvata ilmaiseksi, ei ole pakko ottaa vastaan palkintoja!
Sillaikaa kun mietit, esittelen hienon pesän:
Pikkuvarpunen vie nokantäydeltä ruokaa poikasilleen.
Pesäpaikka on hienosti keksitty ja turvassa ainakin useimmilta maassa liikkuvilta pedoilta.
Poikasten pitää kyllä sitten aikanaan oppia melko nopeasti lentämään.
Mutta joko ratkaisit mustan möykyn arvoituksen? Niille, joille tämä ilmiö on vieras, annetaan vielä yhden pisteen vihjekuva:
Olen joskus aikaisemminkin maininnut, että kuivalla säällä pikku ystävämme lehtokotilot kiipeävät etsimään sopivan sileän pinnan, esim. lehden tai seinän, jota vasten sulkevat kuorensa aukon ja vetäytyvät sinne sisään mietiskelemään, kunnes ihana märkyys taas alkaa. Mikäs sen sileämpi pinta kuin ulkorakennuksen ikkuna, vaikka ei ehkä ihan vastapesty. Ainakaan kymmeneen vuoteen, edellisestä omistajasta on vaikea sanoa.
Toisaalta kuvan kotilo ei suinkaan ole vetäytynyt kuoreensa vaan näyttää pikemminkin tarkastelevan maisemia kiinnostuneena. Ehkä hän onkin kiivennyt näköalapaikalle ihan vain suunnistusmielessä. Hänen karttasovelluksensa ei mahdollisesti osaa erottaa, mitä missäkin penkissä kasvaa, mutta korkealtahan sen näkee hyvin. Tässä hän juuri painaa reittiä mieleensä ennen kuin lähtee kävelemään suoraan parhaille apajille.
Jeps, voi kuvitella, kuinka kotilo pohtii seuravaa ruokapaikkaa. Meilläpäin nuo ovat jo aikamoisia tuhoajia puutarhassa.
VastaaPoistaTäällä ne tuhoavat enimmäkseen lupiinin lehtiä, haitallinen vieraslaji kuulemma sekin. Maatuvaa kasvijätettä ne mupeltavat sitten sitäkin enemmän. Ainoat haitat niistä on ollut silloin, kun olen kerännyt voikukanlehtiä kaneille, ja lehdet ovat olleet kotilonsonnassa, ja sitten kasvimaalla kotilot tykkäävät nakerrella pavunlehtiä. Nokkonen maistuu myös, mutta niitä täällä riittää kaikille.
PoistaNoita löytyy meidän puutarhasta pilvin pimein. Välillä kiipeävät ikkunaakin pitkin. Onneksi ei kovin usein, sillä riittää, että niihin kompuroi pihamaalla.
VastaaPoistaTäälläkin. Rutina vain kuuluu kumisaappaiden alta.
PoistaEnsimmäisestä kuvasta en älynnyt mitään! Toinen sitten jo paljasti enemmän. Se hyvä puoli näissä puutarhan tuhoajissa kuitenkin on, että eivät tuhoa hävityksen halusta tai ilkeyttään eivätkä käytä myrkkyjä kuten glyfosaattia (hyi, Monsanto!).
VastaaPoistaOnnittelut Pikkuvarpusen perheelle!
Niin, Luojan omia luontokappaleitahan ne, ihan niin kuin pandatkin.
PoistaKerron terveiset pikkuvarpuselle, vaikka viimeksi pesällä poiketessani hän ei ollut ollenkaan halukas seurustelemaan. Oli muka muita kiireitä.
Heti arvasin, sarvista. Ehkä asiassa auttoi nuoruuteni akvaariontuijottelut - kaloja kiintoisampia oli kotilot, joita vahingossa tuli vesikasvien mukana.
VastaaPoistaPikkuvarpunen on kyllä hienon pesäpaikan löytäny!
Niin, möykky jolla on sarvet, mikäpäs se muukaan.
PoistaPesäpaikka on hieno, mutta mahtaako poikasia yhtään huimata kun rupeavat kurkistelemaan alas. Ehkä ei.
Komeat näköalat tuosta asunnosta muun lisäksi.
VastaaPoistaMeillä oli ämpäri nurin päin nurmikolla ja kun käänsin sen, reunoilla oli 7 lehtokotiloa. Luulivat olevansa turvassa.
Kasvelukannuista ne tykkäävät myös.
PoistaHieno pesäpaikka varpusilla!
VastaaPoistaMeillä ei ole lehtokotiloita, vielä! Naapuri, tuossa vajaan puolen kilsan päässä, on tuottanut tontilleen täytemaata jostain. Hänen kohdallaan tiellä, on usein kotiloita. Pelottaa, että ne matelevat tietä pitkin meille!
Niin ne matelevatkin. Nopeammin kuin uskoisikaan: 10-15 metriä yössä, jos niitä huvittaa. Tai kiipeävät autojen lokasuojiin ja huristelevat teille sillä keinoin.
Poista