perjantai 13. marraskuuta 2015

Pikkutikka ynnä muuta

Lämmin syksy: kaneja on vielä pitkin pihaa yksitoista kappaletta (ja jääkaapissa muutama).

Olin menossa viemään herkkuja Mixin pojille, kun kuulin viereisestä omenapuusta rapinaa, joka ei lakannut, vaikka keskustelin pupujen kanssa siinä kahden metrin päässä. Pikkutikka! Kyllä se onkin pieni, ei yhtään viherpeippoa isompi. Se tutki omenapuun runkoa, etsi ruokaa joka kolosta kovalla tohinalla ja täysin minusta piittaamatta.


Koskaan, koskaan ei pidä lähteä pihalle ilman kameraa!

Kävelin sisälle hakemaan kameran ja palasin rauhallisesti pikkutikalle jutellen. Se ei kiinnittänyt minuun mitään huomiota. Mutta eipä liioin pysähtynyt kuvattavaksi. Ei hetkeksikään.


Kuvasta saa ehkä vähän käsitystä tikan koosta. Omenapuu siis ei ole metrinen halkaisijaltaan!





Pikku tikka kävi läpi kaikki omenapuut ja siirtyi sitten naapurin puolelle jatkamaan. Toivottavasti se on tyytyväinen tutkimuksen tulokseen ja jää tänne pesimään. Meillä on kyllä lahoavaa puuta ja ihania ötököitä luvassa vuosiksi eteenpäin.



- Kaikkia hosuhäntiä sitä kuvataankin! Minä sentään pysyn paikallani ja poseeraan kauniisti. Saisi tarkan kuvan, jos kamera pysyisi kädessä.

No tosiaan kädet hieman tärisevät nykyään. Kameran automaattitarkennus ei pysy mukana vauhdissa. Mutta minkäs teet, jostain syystä lihasvoimat ovat välillä vähissä. Lääkäreillä on arveluja asiasta, konsultoidaan spesialisteja ja tehdään lisää kokeita. Jos kuitenkin löytyisi jotain sellaista, joka osataan parantaa. Katsotaan.

Tänään tunnen itseni energisemmäksi kuin aikoihin. Sain kolme viikkoa sairauslomaa, 2/3-palkalla. Juhlin sitä menemällä lähikaupungin hienoon huonekalukauppaan ja tilaamalla yli tonnin maksavan petauspatjan. Vietän nykyään puolet vuorokaudesta vuoteessa, joten on aiheellista panostaa siihen puoleen. Hinnasta päätellen petari on täytetty satakielen silmäripsillä ja päällystetty kehrätyllä platinalla. Johan on kumma, jos ei ala uni maistua!



Tässä vielä Mixin pojat pikkutikkaisten omenapuiden alla. Päivän gourmet-alkupalana oli palsternakan kuoria omalta kasvimaalta. Eikös rupeakin olemaan pojissa jo ihan mukavasti kokoa. Ovat saaneet kasvaa pitkään: melkein neljä kuukautta. Mikseivät ne joutaisi tuolla olemaan, näin leutona syksynä, kun sopu on säilynyt hyvänä. Tappelupukarit lähtevät aikaisemmin.


Jos on sellainen päivä, että jaksaa tehdä vain yhden asian, silloin hoidetaan kanit. Onko muulla niin väliä.


30 kommenttia:

  1. Onneksi olkoon pikkutikasta! Olen tavannut sen kaksi kertaa elämässäni. Radio kertoi keväällä 2001, että se on punatulkkua pienempi.

    Punatulkku onkin hyvä mittalintu: varpuspöllö on määritelty punatulkun kokoiseksi. Ensimmäistä varpuspöllöäni luulinkin hetken naaraspuoliseksi punatulkuksi. Siis onneksi olkoon!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Tämä oli mun toinen pikkutikka, ensimmäinen oli Mustikkamaalla ja ihan yhtä huoleton kuin tämäkin.

      Poista
  2. mahtava bongaus! en ole pikkutikkaa koskaan luonnossa nähnyt.

    Voimahalaus täältä, toivottavasti lääkärit saavat selville, mistä on kyse.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Sussi! On tää vain tällainen piha.

      Kroonista väsymysoireyhtymää arvaillaan, mutta hyvä että vielä jaksetaan varmistella sitäkin diagnoosia.

      Poista
  3. Ihanat kuvat pikkutikasta!
    Muutaman kerran sellainen on vieraillut meidänkin pihassamme - pieni on :-)

    Tsemppiä ja jaksamista!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Susanna! Kyllä tämä sairastaminen nyt menee hienosti, kun saa olla kotona eikä satu.

      Poista
  4. Enpä ole minäkään koskaan pikkutikkaa livenä nähnyt. Onneksi se malttoi odottaa, että sait kameran käsiisi.
    Voi, kunpa saisit voimaa kroppaasi ja selkeän syyn väsähdykselle. Ehkä siitä satakielen silmäripsillä täytetystä patjasta on hintansa edestä hyötyä. Jaksamista niin arkeen kuin pyhäänkin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Between! Luotan lujasti petarin parantaviin kykyihin.

      Poista
  5. Nice visitors on a tree and a lovely bunch of bunnies !!
    Greetings

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Thanks, Ela! This is a lesser spotted woodpecker. It really is small, about the size of a green finch, and charmingly unafraid.

      Poista
  6. Upea pikku-tikka! Ei niitä ihan joka pihassa pyörikkään. Esim. ei meillä!

    Sika kallis patja! Luulis olevan unen höyhenen kevyttä! Vaikka löytyyhän niitä vieläkin tyyriimpiä. Ei vaan, jos totta puhutaan, allekirjoittanutkin kylläs tarvi kunnon patjan. Selkä on siinä kunnossa, että yöt on ihan helvettiä. Mutta ei ilmeisesti vielä ihan paskana, kun en raaski patjaa vaihtaa.

    Voimia Sinulle! Yritähän jaksella siellä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Ja huom, tämä oli vasta petauspatja. Isompia investointeja odotellessa.

      Poista
  7. Mukava, kun jaksoit jakaa söpön pikkutikan meidän kanssa. Pidän sulle peukkuja, että uni maittaa hyvin uudella patjalla!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Suklaalevysoitin! Oli mulla nuo pikkutikkakuvat tuossa odottamassa ehkä viikon päivät, mutta sain sitten lopulta hilattua itseni koneelle. Kauhean mukavaa palautetta on tullut, tekee heti mieli päivittää uudestaan.

      Poista
  8. Just tänään ajattelin sua!! Että mitähän sulle kuuluu siis, ootko miten voimissasi. Toivottavasti selviää väsyskelyiden syy ja tuosta tokenet parempaan suuntaan. Ja toivottavasti uusi patja on hintansa väärti!!

    Hienot kuvat tikasta. Mä en kyllä erottais mikä tikka on kyseessä... vai erottaisinko ehkä jos näkisin livenä, en tiiä. Osaan mä nyt kuitenkin käpytikan tunnistaa ja palokärjen myös. Meidän pihalla kävi kerran tuo jälkimmäinen, olin aivan ällistynyt kun näin miten suuri ja upea se oli!! Siinä se takoi menemään kaadetun puun pölliä ihan tohkeissaan hetken aikaa. Kyllä lintuja vaan on hauska bongailla, kun kohdalle sattuu - yksi päivä metsän reunassa kävellessäni näin jotain pikkulintuja, en tiiä olisko ollu sinitiaisia ja töyhtötiaisia, ainakin yhdellä oli mielestäni sininen päälaki ja toisella pysty punkkaritukka, se oli kyllä hirmu söötti! Ja samassa porukassa ne siinä parveili.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Heli, ihanasta kommentista!

      Kyllä tunnistaisit pikkutikan heti kun näkisit. Näyttää ihan tikalta, paitsi että on pikkulinnun kokoinen. Ei voi olla mikään muu.

      Meilläkin on alkaneet tiaiset parveilla, mutta tässä pihassa ei valitettavasti näy muita kuin sini- ja talitiaisia ja joskus ihan harvoin kuusitiainen. Edellisessä pihassani oli hömö- ja töyhtötiaisiakin. Mutta riittäähän täällä silti ihmeteltävää.

      Poista
  9. Totta tosiaan hieno piha, niin paljon nokkia ja siipiä ja pitkiä korvia. Kiva lukea postaustasi.

    Jaksamisia. Toivon, että kaikki selviää hyvään suuntaan. Täällä peukutetaan sinulle

    airi

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kannustuksesta, airi! Tällä taas jaksan.

      Poista
  10. Pikkutikka on kaunis, en ole koskaan moista tietääkseni nähnyt. Kanit ovat kovasti kasvaneet ja ruokakupilla nytkin innokkaasti.
    Petari on varmaan hieno, parempia unia ja ja paranemista muutenkin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Rantakasvi! Oli minullekin elämän toinen pikkutikka.

      Poista
  11. Oh, lesser spotted woodpecker! I love this bird, but it is busy and it's hard to grasp it well. Pictures are, however, very nice :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Thank you, wilga02! I didn't know you have this bird in Poland, too. It really moves very busily :)

      Poista
  12. Parin sekunnin ajaksi käänsin itse itselleni lesser spotted woodpeckerin "harvemmin havaituksi tikaksi". No, oikeinhan se melkeen meni, eli onnittelut. Ja omenapuu näytti todellakin metriseltä oudolta männyltä siinä yhdessä kuvassa. Jaksamista! mk

    VastaaPoista
  13. Kanit ovat tärkeitä ja tietty se patja..parantumisiin!

    VastaaPoista
  14. Valokuvien lisäksi voisin katsella piirroksiakin..☺
    Rapsutukset sinne pupuille, halit itsellesi ja Alakerran Isännälle♥! Lämmöllä ajattelen teitä siellä maalaisviidakon keskellä♥.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitoskiitos! Pupuissa on pari, jotka ihan tykkäävät rapsutuksista, ja halit kelpaavat kummallekin meistä.

      Poista
  15. Voi mikä söpönen pikkutikka! En ole ikinä nähnyt! Onneksi sait nopsaan kameran käsiisi. Ja hyvä kun sait sairaslomaa! Lepo voi auttaa ja varmaan tuo silmäripsillä täytetty petarikin :D Kerro millainen se on nukkua! Ja onko noi kanit hyviä, siis makuisia? Ainakin ne on älyttömän söpöjä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kani ei oikeastaan maistu paljon miltään. Se on vähärasvaista, vaaleaa lihaa, vähän kuin miedonmakuista kanaa (ei broileria). Maustamalla siitä saa mitä vaan.

      Petari on kova Tempur, ihana! Tuntuu ettei tarvitse hakea asentoa, kun heti on hyvä.

      Poista

Kiva kun kommentoit!
Vinkki: kopioi tekstisi muistiin ennen kuin painat "julkaise"!
Blogger syö hyviä juttuja.

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...