Parsakaali kukkii

Parsakaalista käytetään yleensä ravinnoksi kukkanuput. Kun se isoin nuppurykelmä on leikattu irti, parsakaali käsittää tämän kehotuksena alkaa työntää laihempia sivuversoja joka puolelta olemustaan. Niitä saa ihan urakalla pätkiä. Ovat muuten todella herkullisia kevyesti kypsennettynä tavalla tai toisella, ja voi niitä syödä ihan sellaisenaankin.

Tällaisella "oho, en ehtinyt" -tilalla saattaa joskus käydä niin, että parsakaalin hentoja uusia yrityksiä ei tule kaadettua siihen tahtiin kuin niitä syntyy. Joskus ne ehtivät puhjeta kukkaan.

Sehän ei tosin haittaa, koska aukeamattomat nuput voi edelleenkin silpaista irti ja käyttää hyväkseen. Ja koska parsakaali on kaikilta osin syötävä, kukkasetkin päätyvät täällä usein ruokaan. Sitä ennen työyhteisömme ahkerammat jäsenet keräävät niistä meden talteen. Mehiläiset tekevät siitä hunajaa ihmistenkin ryöstettäväksi. Kimalaiset syövät metensä itse, mikä heille suotakoon, sillä ilman kimalaisia ei tulisi mistään mitään. Nykyiset ekosysteemit tuhoutuisivat ja ihminenkin kuolisi sukupuuttoon muutamassa vuodessa.

Jos joku kukkanen jääkin keräämättä, siitä saadaan sitten parsakaalinsiemeniä ensi vuoden kylvöihin, ettei tarvitse kaupasta ostaa. Toivon ainakin.

Tältä näyttää toisen sadon parsakaali ateriakokonaisuuden osana. Joissain paremmissa fine dining -paikoissa tällaista saattaa saada näin sesonkiaikaan.

Onkin muuten kaikki tuossa lautasella omasta pihasta, no, mausteita lukuun ottamatta. Kaninfilettä ja parsakaalia, joukossa valkosipulia ja varhain nostettua palsternakkaa. Jos näet lautasella naaman, sen toinen silmä esimerkiksi on valkosipulinkynnen palanen (puolikas tai kolmasosa).

Pari kuvaa takaperin tarkkaavainen lukija bongasi lehtikaalin. Sitä on.

Keltainen kukka tuolla nurkassa on meksikolaistyyppistä syötävää samettikukkaa, pienikukkaista ja pitkävartista. Omasta siemenestä, mahdollisesti Lemon gem- ja Tangerine gem -lajikkeiden risteytys. Antaa kivaa kirpeän sitruunaista makua esimerkiksi salaatteihin. Sekä lehtiä että kukkia voi käyttää ruuissa. Samettikukan pitäisi myös torjua kirppoja kaaleista, mutta voi: kun tämä samettikukka alkaa kukkia, kaalit eivät enää kaipaa suojelua.

Koska nyt näyttää olevan keltaisten kukkien esittelyaika, näytetään samalla, mitä kanatarhan viereiselle tunkiolle kuuluu. Rupesin keräämään tunkiota tuohon paikkaan aikeenani tappaa sen alta nurmikko ja sitten joskus aikanaan perustaa tilalle uusi kasvimaa. Muutama ensimmäinen kasvulaatikko onkin noussut alueen laitaan, mutta koska minulta nykyään putoaa talikko kädestä jo puolen tunnin puuhastelun jälkeen, rikkaruohot ovat pahasti vallanneet takaisin jo kertaalleen autioittamaani aluetta. Etualalla näet tämänhetkisen kompostikasan reunaa, joka on aivan kasvullisuuden peitossa, kun en ole riittävän ahkerasti käännellyt sitä.

Laatikossa kasvaa kurpitsoita. Reunaan tökkäsin palsternakan harvennuksia. Kun ensimmäiset kylmät säät kuihduttavat kurpitsanlehdet, palsternakka vasta alkaa viihtyä.

Kesäkurpitsasta tietysti korjataan satoa alinomaa, mutta aina tuolta jotain muutakin löytyy. Tämä on sellaista iloista ja toiveikasta aikaa vuodesta.

Maa-artisokkakin availee kukkiaan. Kiitos hänelle siitä.



Linkitin tämän sitten muuten Communal Global -blogin WEDNESDAY AROUND THE WORLD -sivulle, missä naiset eri puolilta maailmaa jakavat arkensa. Halpa ja helppo tapa matkustaa!