torstai 28. huhtikuuta 2016

Kolmas rintasyöpä

Olen pikkuhiljaa muokannut itselleni uutta minäkuvaa, tyyliin "sankarillinen taistelija selätti kaksi rintasyöpää". Sitten tuli mieleen, että oikeastaanhan niitä rintasyöpiä on ollut kolme! Kolmas oli ensimmäinen, ja se hoitui aika vähin äänin, sitten kun lopulta hoitui.

kuva: robesauer.deviantart.com

Muuten tuon sankari-minäkuvan kanssa on ollut vähän hankaluuksia, kun kävin taistelut mukavasti makuuasennossa ja kaiken varsinaisen työn jätin ammattilaisten huoleksi. Minä pääsin helpolla, eihän se suinkaan kaikilla näin mene. Mutta kyllä syövällä on hyvä status, sillä saa itselleen sankarin maineen vaikkei niin olisi ansainnutkaan. Jos työpaikalla kertoisi sairastavansa vaikka masennusta tai alkoholismia, veikkaan ettei saisi yhtään niin paljon rispektiä ja jaxuhaleja.

Mutta se kolmas rintasyöpä sitten, tai siis ensimmäinen.

Siitä on nyt jo yli kymmenen vuotta, kun löysin ihan klassisen kyhmyn rinnastani. Asuin silloin vielä syvemmällä maaseudulla kuin nyt, joten suunnistin kirkonkylän pikkuiseen terveyskeskukseen. Siellä olikin vallan uskomattoman pätevä keikkalääkäri käymässä, ensi töikseen rempaisi nurkkakomerosta ultraäänilaitteen, lurautti geeliä ja alkoi tutkia. Diagnoosi oli hyvänlaatuinen rasvapatti, kontrolli vuoden päästä, kiitos näkemiin.

kuva: pixabay

Onko tuommoisia oikeasti? Mikä valelääkäri mahtoikaan olla. Sen verran omatuntoa sentään, että määräsi kontrolliin, jos vuoden päästä olisin vielä hengissä ja sattuisi oikea lääkäri kohdalle.

No, vuotta myöhemmin asuin jo täällä ja matkustin oikein kaupungin terveyskeskukseen. Siellä päättivät ottaa ohutneulanäytteen. Tunkivat ja työnsivät sitä neulaa, mutta rinta oli kuin sementtiä. Sattui aika paljon. Lopulta luovuttivat, kai siitä jonkunlainen näyte saatiin, ehkä. Tuloksia sopii sitten tulla kuulemaan parin viikon päästä.

Joku tyttö niitä papereita sitten tavaili - kai sen on ollut pakko olla lääkäri? - ja ilmoitti minulle, että näytteessä ei ollut syöpäsoluja joten kassan kautta kotiin, uusintakontrollia ei tarvita.

kuva: flickr

Minulle on sittemmin kirkastunut, että patologin vastaus oli oikeasti: näyte on riittämätön, tosin kumpikaan näytteen soluista ei nyt sattunut olemaan syöpäsolu. Olisi tarvittu kunnollisen kokoinen näyte, että siitä olisi voinut lausua jotain.

Vähän siitä jäi silloinkin sellainen epävarma olo, mutta kun selvällä suomenkielellä sanottiin ettei tarvitse tulla enää, pitäähän sitä asiantuntijaa uskoa.

Vuosien päästä, kun samasta rinnasta oli löydetty vallan toisenmallinen syöpä, näkyi tietysti se pattikin kuvauksissa, ja minä aina raportoin löytäjille että se on tutkittu ja hyvänlaatuiseksi todettu. Kun sitten makasin tokkuraisena sairasvuoteella rinnan poiston jälkeen ja lääkäri pläräsi vierellä patologin raporttia, hän mainitsi ohimennen: "Niin se pattikin oli sitten muuten syöpä."

kuva: Wikipedia


No eipä siitä koskaan mitään sen kummempaa kehkeytynyt. Kiittäisinkö tästä julkista terveydenhuoltoa?


22 kommenttia:

  1. Oletpa saanut varsinaista hoitoa ja törmännyt melkoisiin terveydenhuollon ammattilaisiin. Miten voikin yhdelle ihmiselle sattua...Joo, toisaalta itselläni on hyvin paljon samanlaista kokemusta. Olen käynyt kolmella lääkärillä, joista jokainen on sanonut, että jonku lääkärin olisi syytä ottaa hoitaakseen tuo sun korkea verenpaine! He eivät ole olleet se "joku"! No, asia on todettu kun olen ollut 18-vuotias ja nyt pian 52 vuotta, odotellaan vielä. Sama juttu astmani kanssa ja suusta löydetyn tulehduksen kanssa. Kun ei ollut koepalan mukaan syöpää, ketään ei kiinnosta miksi on kuumetta ja tulehdusta suussa. Jossain vaiheessa ei enää itseäkään huvita mennä lääkäriin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Surkuhupaisia käänteitä on ollut sairauksien kanssa paljonkin. Tuota olen ihmetellyt, minkä sinäkin olet huomannut: kun menee lääkäriin valittamaan jotain vaivaa, lääkäri sanoo että saattaa olla x, tutkitaan. Sitten kun tutkimuksissa käy ilmi ettei ole x, lääkärin mielestä kaikki on hyvin ja tutkimukset lopetetaan. Vaiva jää ennalleen.

      Poista
  2. Hiukan karmaiseva tarina, että näin sattumanvaraistako homma tänä tekniikan yltäkylläisyyden aikana on. Juuri tulin kotiin tapaamasta ystävää, joka toipuu rintasyövän hoidoista ja kasvattaa uusia hiuksia.
    Vaan tuskinpa tuleva sotehomma tilannetta sen parempaan vie.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vaan voisiko viedä huonompaan... Sekin on mahdollista!

      Poista
  3. Käsittämätöntä. Hyi. Tosin äidinkin rintasyöpä ehti levitä epäpätevän (neurologista tk-lääkäriksi alennetun) lääkärin käsissä. Onneksi sulle kävi vähän paremmin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mulla on ollut tuuria joka käänteessä, vaikka tuon viimeisimmänkin syövän diagnosointi kesti monta kuukautta, kun kaikki meni pieleen mikä voi mennä. Jos olis ollut ärhäkämmät syövät, en olisi ehtinyt saada yhtään diagnoosia.

      Ja saahan sitä olla tyytyväinen että on sattunut syntymään tällaiseen harvinaiseen aikaan ja paikkaan, että syöpiä kuitenkin periaatteessa osataan ja viitsitään tutkia.

      Poista
  4. "Potilas parani hoidosta huolimatta." Välillä nämä julkiset palvelut ovat aivan käsittämättömän huonoja. Antoihan mullekin viisi eri lääkäriä väärän diagnoosin polvesta, vaikka kuinka jokaiselle selitin ja näytin valokuviakin. Onneksi lopulta sait hoidon. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No se mun hoitohan tuli vähän vahingossa, kun patti diagnosoitiin vasta rinnan poiston jälkeen...

      Sitä maallikko kuvittelee, että lääketiede olisi jotenkin valmis ja täydellinen systeemi. Mutta eihän tiede oikeasti pysty selittämään suurta osaa ihmisen vaivoista. Niihin, joita vähän ymmärretään, ei silti aina tunneta parannuskeinoa. Ja vaikka jotain jostain tiedettäisiinkin, eivät kaikki lääkärit voi hallita kaikkea lääketieteellistä tietoa. Hyvin vajavainen ja sattumanvarainen tämä tieteenala vielä on.

      Poista
  5. Voi jessus sentään! Sanattomaksi vetää, tämä nykyisen terveyshuollon taso!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tästä on jo kymmenen vuotta ja ylikin, sen jälkeen on tullut pahempaakin vastaan.

      Poista
  6. No eipä ole kovin mairittelevaa julkiselle terveydenhuollolle. Väistämättä tulee arvauskeskukset mieleen. Olisi voinut olla ärhäkkää laatua heti alkuun ja loppu toisenlainen. Huh.

    Jotenkin noiden nuorien ja epävarmojen lääkäreiden toimet ovat aina lopulta jonkun kärsittävä. Se on kamalaa.

    Vielä sitten SOTE, asiat huononevat melkoisesti kun nyt jo tapellaan miten ja kuka hoitaa meitä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jos olisi ollut ärhäkkä, olisin ehtinyt kuolla pois miettiessäni, milloin ehtisin sinne pienen kirkonkylän terveyskeskukseen.

      Poista
  7. Voi hemmetti, kun en kehtaa rumemmin kirjoittaa sun sivuille.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, kyllä tämä oli ihan tarpeeksi rumasti sanottu :)

      Poista
  8. Vihaksi oikein pistää, kun tätä luin...:( Kyllä terveyskeskus on ansainnut nimensä arvauskeskus.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämmöistähän tämä on. Mutta meillä sentään ON terveyskeskukset. Jos olisin sattunut syntymään Afganistaniin, ei olisi ollut mitään ongelmaa.

      Poista
  9. Kuvaa valitettavasti hoidon tasoa nykyisin. Kokemattomia lääkäreita, ja aina eri ihminen. Epäilen, että sote-uudistus tulee tekemään kaiken vielä entistä huonommaksi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä olen silti kaikki rintasyöpäni seikkaillut ihan kokonaan julkisella puolella ja tässä sitä ollaan vaan :)

      Poista
  10. Kyllä mua kylmää, olen tosi iloinen että sinulla oli onnea matkassa. Olen sen oman lapsen kohdalla huomannut että itse pitäisi olla lääkäri, ei muuten tuu mittään. On sitä ihan oikeasti ihania, tarkkoja ja aidosti välittäviä lääkäreitäkin, harmi vaan kun ovat vähemmistössä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ilmeisesti niille ei opeteta siellä lääkiksessä sitä, kuinka vajavaista lääketieteellinen tieto on. Vai mistä niitä tulee niitä kaikkitietäviä lääkäreitä. Tai niitä jotka luulevat että pitäisi edes antaa sellainen vaikutelma. Onneksi on niitä toisenlaisiakin.

      Poista
  11. Huh! Onneksi olet noista selvinnyt <3 Mun luotto lääkäreihin ja arvauskeskuksiin on hävinnyt tässä vuosien saatossa. Kun sairastaa harvinaista CFSsää, kroonista väsymysoireyhtymää on kohdannut kaikenlaisia, on sanottu että älä mieti sitä, sitä tunnetaan niin vähän - ihan kuin mun tärinät ja uupumukset häviäisivät siksi ettei sitä Suomessa tunneta. En saa niitä hoitoja jotka tähän auttaisivat, kun eivät lääkärit niistä mitään tiedä. Niinkin helppo asia kuin suolaliuos suoneen auttaisi paljon, vaikka litra kerran kahdessa viikossa - mutta ei. Kun ei. Kun eivät tiedä mistään mitään. Yms, mutta todella iloinen olet että sä selvisit!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Peppermint!

      Kyllä minä sen ymmärrän, että lääkärit eivät voi suositella hoitoja, joiden tehosta ei ole todella vankkaa tilastollista näyttöä. Isojen lääkeyhtiöiden ei taida kannattaa rahoittaa mitään suolaliuostutkimuksia, joten näyttöä tuskin saadaankaan. Se vaan häiritsee se asenne, että jos jotain asiaa ei ole tutkittu, sitä ei voi olla olemassa.

      Poista

Kiva kun kommentoit!
Vinkki: kopioi tekstisi muistiin ennen kuin painat "julkaise"!
Blogger syö hyviä juttuja.

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...