 |
| Kukkogalantiinia à la "Caesar" |
 |
| Seesamilla maustettua kuhaa ja selleripyrettä |
 |
| Grillattua karitsanfileetä |
Ruoka oli hyvää, jopa oikein hyvää, ja palvelu aivan erityisen ystävällistä. Silti koko illan aikana eivät keneltäkään menneet silmät nurin päässä. Kukaan meistä ei julistanut tätä ateriaa parhaaksi ikinä tai vaipunut mykistyneeseen hurmostilaan. Näitähän tapahtuu Porvoon Sinnessä harva se kerta. Ei kuitenkaan ihan aina; siksi täytyy vielä antaa Mamillekin uusi mahdollisuus.
On aina suuri ilo saada kanaa, jota voi syödä hyvällä omatunnolla. Mamin kukkogalantiinin kukot tulivat Viskilän tilalta. Harvasta marketista tällaista saa ja valitettavan harvasta ravintolastakaan. Yksi looginen ratkaisu tietysti olisi kasvattaa omat kanansa, ja tämä onkin suunnitelmissa, mutta tänä vuonna pidetään meidän remonttityömaalla elukaton kesä. Lihakaneja on aikomus ottaa taas 2014, ja kyllä niitä kanojakin lopulta on saatava. Täytyy vain pidätellä itseään, ettei sorru liian moneen kiusaukseen. Eikö samalla otettaisi ankkoja... Ja pari kalkkunaa! Niille olisi jo nimetkin valmiina: Kekri ja Joulu. Tilojen puute kuitenkin pakottaa kiiruhtamaan hitaasti. Kuinka saatoimme ostaa talon, johon ei kuulu navettaa eikä pienintäkään pellonläimärettä!
Kiitos ja ylistys siis niille hyville ihmisille, jotka kasvattavat eläimiä kunnollisissa olosuhteissa yli oman tarpeen, niin että meillä maattomillakin välillä on tilaisuus saada lihaa, jota kehtaa syödä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiva kun kommentoit!
Vinkki: kopioi tekstisi muistiin ennen kuin painat "julkaise"!
Blogger syö hyviä juttuja.