Pihalintuja

Tämä talvi on ollut erilainen. Tavallisesti sydäntalvella tunnistaa kaikki lintulaudalla kävijät melko helposti. Tänä vuonna on täytynyt kaivaa lintukirjaakin esille, kun ei muuten usko riitä.

Pihassamme on ympäri vuoden pikkuvarpusia sekä tali- ja sinitiaisia, fasaaneja ja harakoita. Talvella käy lintulaudalla viherpeippoja ja harvakseltaan punatulkkuja. Keltasirkut ovat yleensä ilmestyneet kevätpuolella.

Tänä vuonna keltasirkkuparvet valtasivat lintulaudat jo alkutalvesta. Joukossa on vihervarpusia ja urpiaisia, jotka ovat ennen vain joskus poikenneet tässä kevättalven matkoillaan. Peipposet jäivät jouluun asti, järripeipot ovat tuossa vieläkin! Tiklejä näkyy silloin tällöin.

Järripeippo

Käpytikka ja sinitintti

Talipallojen lisäksi tarjoamme maapähkinöitä, kauraa (keltasirkkujen iloksi) ja auringonkukansiemeniä. Ensimmäistä kertaa ostimme nyt auringonkukansiemenet kuorittuina. Siitä on etuja: ruokintalaitteita ei tarvitse täyttää niin usein, keväällä ei maa ole kuorikerroksen peitossa, ja saattaapa tuo pieni ero ratkaista jonkun elämän ja kuoleman välillä lyhyenä pakkaspäivänä. Kuoren auki nakuttelemiseenkin kuluu energiaa. Alakerran isäntä on vielä käärinyt makuuhuoneensa ikkunan alla kasvavan luumupuun rungon ympäri siankamaran läskeineen. Kellarissa alkavat talviomenat silkkipapereissaan olla jo melko nahistuneita, mutta vielä ne mustarastaille kelpaavat.

Tässä yhteydessä ei sitten sovi ajatella maailman nälkäänäkeviä ihmisiä!

Kaikki linnut eivät käy pihassa linnunsiementen takia. Naakat ovat jo ruvenneet kiertelemään naapuruston savupiippuja ja manailemaan niihin asennettuja ritilöitä. Ensimmäinen pari asettui pesimään kesämökkinä toimivan naapuritalon piippuun pari vuotta takaperin. Nyt laskin 24 naakkaa pihakoivussa.

Alkuviikosta omenapuuhun istahti myös lapinharakka eli isolepinkäinen katselemaan pikkulintuja sillä silmällä. Muutama muukin on ollut niistä kiinnostunut. Ja fasaanikantamme on vasta toipumassa kolmen vuoden takaisesta täystuhosta:

Kanahaukka ja fasaani, kuvattu keittiön ikkunasta

Aina ei fasaanin niskaan iskeminen pusikkoisessa pihassa onnistu. Tuo kanahaukka oppi laskeutumaan maahan ja kävelemään sisälle tuijaan, jonka katveeseen fasaanit olivat piiloutuneet. Jos fasaani ehti hypätä lentoon vähänkin haukkaa edellä, haukka ei sillä kertaa saanut sitä kiinni - fasaanilla näyttää olevan räjähtävä lähtö. Siitä huolimatta toistakymmentä fasaania hävisi pihasta talven aikana. Haukka söi useita, ja viimeinen kana jäi auton alle.

Ulkoa kuuluu viherpeipon sinnikäs kevätlaulu. Talitinteillä on jokaisella omansa, se on sitä nykyaikaa. Titityy on niin 60-lukua, nyt on uudet sävelet.