Salakuvia tyrnivieraista

Tyrnit ovat vähentyneet kiitettävästi. Olen onnistunut erilaisten piilokamerajärjestelyjen avulla nappaamaan osin hyvinkin heikkolaatuisia kuvia muutamista tyrnivieraista.

Tyrnivieraita esiintyy Suomessa useita eri lajeja. Niille on annettu yhteisnimi lähinnä käyttäytymisen perusteella. Ne ovat yleisiä ja kiusallisia tuholaisia varsinkin kaupallisilla tyrniviljelyksillä. Luonnonvaraiselle tyrnille niistä on hyötyäkin, koska ne edesauttavat tyrnin leviämistä ympäristöön. Tyrnivieraat eivät ole läheistä sukua humalan- eli nokkosvieraalle, vaan kuuluvat yleisemmin eläin- kuin kasvikuntaan.

Tyrnivieraita tavataan kulttuuriympäristöissä pihoilla ja pihapiireissä, kyläpientareilla ja merenrantapensaikoissa. 

Ohikulkevan tyrnivieraan varsi on paksuhko, haarova ja sen väri vaihtelee punaisesta turkoosiin. Saavutettuaan sopivan isäntäkasvin tyrnivieras kasvattaa laajoja, jopa 190 cm pitkiä sotkuisen haarovia lonkeroita, jotka hakeutuvat tyrnimarjojen läheisyyteen. Ohikulkeva tyrnivieras ääntelee tyypillisesti hiljaa jupisten: "Auts! Saakeli! No onpa hankalaa! Aih! Nyt saa riittää!"

Muita tyrnivieraslajeja ovat mm. seuraavat:

- Parveileva tyrnivieras on mustavalkoinen, ääntelee pilkallisesti räkättäen ja repii marjojen lisäksi myös puolet lehdistä. Parveileva tyrnivieras tekee tyypillisesti toistuvia yllätyshyökkäyksiä tyrnikasvustoon suuren joukkovoiman turvin.

- Sinnikäs tyrnivieras on yleensä pienikokoinen, pallomainen ja keltavatsainen. Sinnikästä tyrnivierasta ei ole helppo havaita sen pienen koon vuoksi, mutta jatkuvalla hiljaisella aherruksella se saa verotettua tyrnisatoa suurestikin. Sinnikäs tyrnivieras ei yleensä vie kokonaisia marjoja vaan syö niistä sisukset paikan päällä ja jättää raadot oksiin roikkumaan.

- Hyppivä tyrnivieras ylettyy kurottamalla alimpiin oksiin mutta on liian laiska ja mukavuudenhaluinen lennähtämään oksalle piikkien pisteltäväksi. Se kurottaa siis kaulaansa ja nousee varpailleen venyen yhä pitemmäksi, ja kun ei muu auta, se hyppelee nappaamaan alimmat marjat. Hyppivä tyrnivieras esiintyy myös parvina, mielellään yhtä aikaa parveilevan tyrnivieraan kanssa, joka pudottelee sille anteliaasti marjoja ja pienempiä oksiakin maahan syötäviksi. Hyppivä tyrnivieras käyttää myös hyväkseen parveilevan tyrnivieraan parempaa havaintokykyä ja keskittyy täysin tyrnien ahmimiseen luottaen siihen, että parveileva tyrnivieras antaa ajoissa hälytyksen vaaran uhatessa. (Parveilevan tyrnivieraan varovaisuus häiritsee myös valokuvausta pahasti.)

Lähde: Wikipedia

Tehtävä: etsi ja nimeä kuvista eri tyrnivieraslajit.

Kiitos kaikille, jotka ovat auttaneet tyrnien saattamisessa hyötykäyttöön! Vielä viimeinen rutistus! Jos joku ohikulkeva tyrnivieras tahtoo tyrnejä, kannattaa tulla pian. Parveilevat, sinnikkäät ja hyppivät tyrnivieraat ovat paikalla.

-----------------------------------------------------------
Juan Bermejo, ¡bienvenido a seguir este blog!

Kuinka kävi Valkean Kuulaan?

Välillä jo mietittiin, onko meidän uusi vauvapuu Valkea kuulas ollenkaan, kun sen raakileet olivat punertavia. Vielä elokuun alussakin yksi neljästä puuhun kasvamaan jätetystä omenasta punersi aivan selvästi. Lisäksi omenat olivat paljon pienempiä kuin aikuisessa Valkeassa Kuulaassa.

epäilyksenalainen omena verrattuna tunnettuun Valkeaan Kuulaaseen

Nyt on kaikki kuitenkin päättynyt onnellisesti: ompuista on tullut sekä valkeita että kuulaita, ja pikku puu on vapautettu kaikista epäilyksistä, jotka mahdollisesti ovat saattaneet heittää varjon hänen jalosukuisen syntyperänsä ylle.

sama omena kuukautta myöhemmin

Siskosta tuli jopa aika iso.

Muuten omenasato on ollut keskinkertainen. Omenissa on paljon pieniä, muumiotautisia ja madonsyömiä. Monet putoilivat ennen aikojaan.

Muutama puista näyttää kuitenkin tekevän kelpo sadon tänäkin vuonna. Eniten iloitsen lempipuuni hyvästä tuotosta. Hän on tunnistamaton talviomena, jonka latvaan en uskonut tänä vuonna kasvavan ensimmäistäkään omenaa, kun pahoinpitelin häntä omenapoimurilla viime syksynä. Omenat säilyivät hyvin kellarissa silkkipaperiin käärittyinä ja lastuihin peiteltyinä. Vielä paremmin ne talvehtivat kuivattuina viipaleina. Täytyypä tänä vuonna yritellä taas jotain vastaavaa.

talviomenapuu X

Monessa muussa puutarhassa omenapuut ovat jättäneet tämän vuoden kokonaan väliin. Niinpä meillä on riittänyt iloisia poimijoita. Tyrnikin on huvennut ihan kiitettävästi, vaikka latvukset ovat kyllä vielä poimimatta, mikä lähiseutujen asukkaille kutsuna mainittakoon. Kun en itse ehdi enkä pysty käyttämään kaikkia omenia ja tyrnejä, olen erittäin tyytyväinen, kun ne tällä tavalla merkillisesti jalostuvat piirakoiksi, viinipulloiksi ja suklaalevyiksi. Eräiltä tyrninpoimijoilta sain ison purkillisen mielenkiintoista suppilovahverohilloa, joka sopii kaiken ruuan kanssa. On myös ollut hauska poimia yhdessä syksyn satoa aurinkoisina iltoina töiden jälkeen ja levittää tätä ilmaista iloa mahdollisimman laajalle ympäristöönkin. Tänään otin tyrneistä pistokkaita töihin vietäväksi; kokouspöydällä törröttävä tyrninoksa on kerännyt poimijoita sielläkin ja käännyttänyt muutaman irvistelijän tyrnien ystäväksi.

Ja kun tyrnit loppuvat, on kohta maa-artisokkien vuoro.

Ruoppaus

Kuljen toisinaan erään pienen järven sivuitse. Kevättalvella huomasin, että järven rantapellolta oli aurattu lumet reunoille kasoihin, ihan kuin siihen olisi tehty iso parkkipaikka. Seuraavaksi tuli kaivinkone jäälle. Järven toinen pää oli vuosien mittaan kasvanut umpeen. Ruovikossa elelee monenlaista hiipparia, onpa sieltä kuulunut monena kesänä kaulushaikarankin kumea huhuilu aina kilometrien päähän. Mutta lahden pohjukassa oleva talo oli menettänyt yhteytensä avoveteen, joka näkyi enää kaukana järven toisessa reunassa. Ruovikon läpi ei päässyt enää veneellä.

Nyt oli ilmeisesti saatu lupa ruopata väylä ryteikön läpi.

Ruoppaamisessa on ongelmansa. Väkisinkin siinä pohjamutia sekoitellaan, vesi samenee ainakin joksikin aikaa ja umpeenkasvaminen voi saada uutta vauhtia pohjasta nousevista ravinteista. Samalla sotketaan monien eliöiden elämää ja elinympäristöä. Työssä tarvitaan vankkaa ammattitaitoa. Ruoppauksen tilaaja vastaa mahdollisista seuraamuksista.

Tämän kuvan otti alakerran isäntä.

Kaivinkone teki työtään viikkoja. Järven pohjasta nostettiin mustaa mutaa, joka kipattiin lumesta puhtaaksi auratulle pellolle. Liete näytti hyvinkin hedelmälliseltä. Sitä tuli ja tuli säännöllisiin kasoihin vieri viereen koko pellon leveydeltä ja pituudelta. Kevään lämmetessä kasojen terävät huiput vähitellen tasaantuivat - vai olisiko joku jossain välissä tasoittanut peltoa jollain - mutta eihän se musta mutapelto mikään kaunis näky ollut. Ennen kuin loppukesästä. Kun taas kerran ajoin järven ohi, se näytti tältä:

 Kuva on otettu eri suuntaan kuin aikaisempi, mutta samaa peltoa se esittää. Kaunis rantakukkakasvusto on noussut mudasta. Ruovikkoa on jätetty mielestäni kiitettävän paljon linnuille asuinpaikaksi, ja lahdenpohjukan talollinenkin pääsee veneellään avoveteen uutta väylää pitkin. Toivottavasti kaikki järvenrannan asukkaat ovat tulokseen tyytyväisiä. Ohikulkijoita tämä näky ainakin on ilahduttanut.