Marraskuun viljelytöitä

Istutin valkosipulit isänpäivänä, isän ohjeiden mukaan.

Isän ohjeet:
- viikko ennen pakkasia ; )
- 7 sentin syvyyteen
- 15 sentin välein

Näitä noudatin tietysti millilleen. Lisäksi noudatin jonkun toisen ohjetta: tuhkaa ei koskaan voi olla liikaa.

Samalla, kun olin kasvimaalla, nostin muutaman palsternakan ja loput lehtikaalit. Lehtikaali ei oikein menestynyt tänä vuonna, esikasvatus vain tyssähti ja kaikki taimet kieltäytyivät yhtäkkiä kasvamasta. Sato oli surkea. Palsternakka taas näytti aluksi jääneen kokonaan itämättä, mutta nousi se sieltä lopulta, kun olin jo heittänyt kaiken toivon. Aika pieneksi jäi, siis verrattuna tämän pihan aikaisempiin tuotoksiin. Kaupan palsternakkoihin verrattuna nämä ovat oikeinkin hyvänkokoisia.

Ensi kesän palsternakat voisikin muuten kohta kylvää, ettei jäisi viime tinkaan.

En viitsinyt kauhean syvältä kaivella kasvulaatikoita, etten häiritsisi maan eliöiden tärkeitä puuhia. Yhtä laatikkoa kuitenkin myllersin varmuuden vuoksi, nimittäin sitä, josta perunat oli nostettu. Jotta ei taas kävisi niin kuin tänä vuonna: valkosipulimaassa kasvoi villiperunaa. Perunankin voi näköjään jättää maahan syksyllä ja saada hyvän sadon seuraavana vuonna. Valkosipulipenkissä tosin oli olkikate talvella, ehkä se auttoi perunankin selviytymistä. Lisäksi siellä kasvoi niin paljon kehäkukkaa, että valkosipulinvarsia hädin tuskin erotti joukosta. En ollut niitä pyytänyt sinne kasvamaan, niin kuin en perunaakaan, mutta saivat olla kun kerran halusivat.

Hyvä kun käänsin maan. Löytyi vielä muutama peruna piileksimästä. Myös kastemadot ja hämähäkit olivat paisuneet kunnioitettaviin mittoihin, ja tuhatjalkaisilla oli ainakin viisikymmentä jalkaa.

Ruokasota

Taannoin povattiin, että kunhan on tarpeeksi sodittu öljystä, aletaan sotia vedestä. Ja sitten ruuasta.

En pysynyt kärryillä enkä heti huomannut, kun ruokasodat alkoivat.

Ei sillä, että ne pelinappulat, jotka siellä ovat tykinruokana henkeään uhraamassa, ajattelisivat, että öljykenttien tai viljelysmaiden omistuksesta tässä kamppaillaan. Kyllä he taistelevat ihan uskonnon ja isänmaan puolesta, vaikka ulkomaillakin. Ne, jotka sitten käärivät voitot, eivät ole mukana taisteluissa. Ei sillä lailla voiteta sotia eikä tienata omaisuuksia.

kuva: Wikipedia

Tältä näyttää, no joo, Ukrainan lippu, mutta lisäksi ukrainalainen pelto. Se on sitä kuuluisaa mustan mullan aluetta. Maaperä on niin ravinteikasta, että sitä voi syödä lusikalla, väittävät. Ja ihan fakta on, että tuossa kohdassa on mustaa multaa kahden metrin paksuudelta.

Olen tarkistanut, miten asia on omassa pihassa. Yksitoista senttiä oli, jos ei nyt ihan mustaa multaa niin ainakin ruohonjuuria ja jotain kariketta. Sitten alkoi savi, sitä oli seitsemän metriä. Sen alla oli graniittia.

Ukrainassa on lisäksi suotuisampi ilmasto kuin meidän pihassa, ja niinpä se onkin Euroopan vilja-aitta. Ennen ensimmäistä maailmansotaa koko Manner-Eurooppa eli ukrainalaisella viljalla. Nyt tuota mustan mullan aluetta katsotaan ihan uusin silmin. Ruuan hinta on noussut niin paljon, että viljely alkaa olla kannattavaa bisnestä. Nopeimmat ovat varmistaneet osuutensa Ukrainan viljelysmaista jo kymmenen vuotta sitten.

Suomalaisetkin sijoittajat perustivat jo 2006 Trigon Agri -yhtiön, joka on hankkinut satojatuhansia hehtaareja peltoa mustan mullan alueelta. Äläkä luule, että he olivat ensimmäisiä tai suurimpia ostajia. Ehkä mieleesi tuleekin joitakin ylikansallisia maatalousyrityksiä, joilla on suuret suunnitelmat ja pussillinen konsteja. Ukrainalaista maaperää ei periaatteessa myydä ulkomaalaisille, mutta viljelyoikeuksia voi hankkia monilla keinoin. Esimerkiksi arabimailla on pulaa pellosta mutta öljyä yli oman tarpeen, joten he ovat tehneet Ukrainan kanssa vaihtokauppoja (ks. muutenkin kiintoisa lähde). Kiinalaiset olivat myöhässä. He avasivat pelin viime vuoden syyskuussa ostamalla vaatimattomat satatuhatta hehtaaria Ukrainan parasta viljelysmaata. Tarkoitus ei tietenkään ollut lopettaa tähän, vaan suunnitelmissa oli miljoonien hehtaarien hankkiminen.

Mutta niin kuin olemme huomanneet, ukrainalaista maaperää voi hankkia muutenkin kuin ostamalla.

Ei tietenkään samoista ahneista syistä kuin kaikki muut, vaan Ukrainan kansan suojelemiseksi fasisteilta ja muin historiallis-isänmaallis-kunniallisin perustein.

Onneksi meillä ei ole mitään hätää täällä syrjäisessä Suomessa. Meillä ei ole mitään, mitä kukaan voisi haluta itselleen, eikä kukaan siis uhkaa meitä. Eihän täällä ole muuta kuin vetisiä soita ja soisia järviä, taivaan täydeltä sadetta ja makeaa, puhdasta pohjavettä soraharjut pullollaan. Saamme elää täällä keskenämme omassa rauhassamme iankaikkisesta iankaikkiseen, eivätkä muun maailman myllerrykset milloinkaan kantaudu tänne meille asti.

Ei koskaan enää kaaosta!

Minusta on mukavaa selailla postimyyntiluetteloita. Muistathan, niitä painettuja kataloogeja, joita tuli etanapostissa kotiin. Kyllä, niitä on vieläkin olemassa! Ja tosiaan on niin rattoisaa lehteillä niitä, kääntää sivu toisensa jälkeen ja lopuksi todeta onnesta huokaisten: "Noin paljon tavaraa, jota en tarvitse!"

Mutta nytpä kävi toisin! Kataloogin syövereihin oli kätkeytynyt hyödyke, jota ilman en voi enkä aio enää olla hetkeäkään!

Katso: kun hankin tämän kaapin, sen jälkeen kaikki on aina järjestyksessä ja käden ulottuvilla! Siis kaikki, voitko tajuta! Eivät ainoastaan työkalut - eivätkähän ne tuohon kaappiin mitenkään mahtuisikaan - vaan kaikki, mitä on. Eikä vain hetkellisesti, vaan aina! Kuinka pitkä on iankaikkisuus?

Lisäbonuksena kaikki on aina, paitsi järjestyksessä, myös käden ulottuvilla. Koko multiversumi kaikkine galakseineen; kaikki filosofiset järjestelmät; kaikki tieto. Ojennan vain käteni ja poimin kypsän mangon. Maailman kultavarannot ovat hallussani, käden ulottuvilla tuossa kaapissa. Jos tarvitsen takapihalle toimivan tulivuoren, valikoin vain sopivan tuosta käteni ulottuvilta; ne ovat vieläpä järjestyksessä. (Korkeudenko mukaan? Vai massan? Aktiivisuuden? Iän? Ehkä aakkosjärjestyksessä? Se selviää, kun kaappi saapuu. Jännittää jo.)

Mainos on kyllä eräässä suhteessa hieman epäselvä: koskeeko se kaikkea, mitä on koskaan ollut tai tulee olemaan, vai ainoastaan kaikkea, mitä on nyt? Voisinko ottaa kaapista dodon? Entä tulevaisuuden nerokkaan voimalan? Vai pitääkö minun tyytyä etsimään voimaloita kaikista syvän avaruuden nykyisistä sivilisaatioista? No, ei se ole mikään ongelma, koska nekin ovat kaapissani järjestyksessä ja käden ulottuvilla.

Kaikki

on

aina

järjestyksessä

ja käden ulottuvilla.

Mikä ihana tuote! Ja vain kahdeksan kymppiä! Tilaan äkkiä, ennen kuin loppuvat.

Toivottavasti Hobby Hall ei vain ole syyllistynyt harhaanjohtavaan mainontaan. No eivät kai ne sellaista tekisi! Ei Suomessa!

Kuva: Wikipedia

Tässä on muuten kuva kotiseudustani Linnunradasta. Tämä on vain pieni osa kaikesta siitä, mikä kaapissani on aina käden ulottuvilla ja - huom! - järjestyksessä. Jos haluat saada käsityksen lähiympäristöstä, jossa Linnunrata sijaitsee, varaa rapiat neljä minuuttia aikaa ja katso tämä.

Kyllä kannattaa, saa vähän perspektiiviä niihin omiin isoihin ja tärkeisiin ärsytyksen aiheisiinsa.