Nurmikko

Eikös vain olekin hyvin leikattu nurmikko! Voi ei, nyt tuohon kuvaan pääsi taas juoksemaan joku eläin. Mutta näethän nurmikon. Tämä on etupiha.

Takapiha ei ole ihan yhtä lyhyeksi parturoitu. Kuvassa näkyvän alueen nimeksi on jostain syystä vakiintunut Slummi. Tää on vielä kesken.

Nurmikkomme on oiva esimerkki lajien monimuotoisuudesta.

Eikun hups, yllä oleva kuvahan esittääkin sivutietä. Paitsi tuo pitkäheinäinen kohta, se esittää ojaa tien ja nurmikon välissä. Tämä on nurmikko:

Ravintokasvejahan tästä voi bongata useampia. Tarkkasilmäinen saattaa huomata joukossa myös rikkaruohon. Pitääkö oikeasti kaivaa kaikki leinikit juurineen? Entä jos nurmikkoa on satoja ja taas satoja neliömetrejä? Leinikki leviää kuin rutto, ja mikä pahinta, se on myrkyllinen. Meidän nurmikkommehan saattaa toimia myös laitumena. Tai niittynä. Ei siinä sopisi kasvaa mitään kovin myrkyllistä. Siinäpä se menikin tämä kesä ja varmaan muutama seuraava myös, leinikinjuuria kaivellessa. En kyllä ala! Vai alanko?

Tässä menis tällanen tie. Onneksi saatiin viime kesänä kiskottua juurineen kaikki pihlaja-angervot, niitä oli koko Takala täynnä. Se on sitten leviäväinen kasvi, tunkee maarönsynsä joka paikkaan! Eikä sitä syö kanikaan. Hyvä kun päästiin siitä eroon!

Metsäpiha olisi kiva. Niittyä vain sen verran, että saisi elukoille ruuat ja vähän katetta kasvimaalle. Ei nurmikkoa ollenkaan. Jos tuon Takalan aitaisi... söisiköhän lammas angervot? Tai vuohi? Ja sitten minä söisin vuohen, se olisi kannattava kauppa.

Ehkä minä vain kiskon ne angervot ylös uudestaan.

Lintujuttuja

Meille on ilmestynyt kottaraisia. Ennen niitä ei ole näkynyt kuin muuttoaikoina. Nyt ovat varmaan pesineet jossain näillä seuduin ja ropsahtaneet sitten tähän viidakkoiseen pihaan, kun poikaset ovat lähteneet pesästä liikkeelle. Näyttivät ruokkivan sellaisia pöljänoloisia nuorukaisia kaikilla herkuilla, mitä meiltä löytyy. Ja täältähän löytyy.

kottarainen metsästää

poika edestä

poika takaa

Joka puolelta kuuluu mukava surahtelu, kun kottaraiset pitävät yhteyttä. Pihamme äänimaisema on ihan erilainen kuin ennen.

Kottarainen on Etelä-Euroopassa vainottu haittalintu. Syövät kuulemma marjoja. Sellaisia pitää sitten tappaa kaikin keinoin, mitä moderni teknologia tarjoaa.

Mutta on meillä räkättirastaitakin. Enemmän kuin koskaan. Koska meillä ei ole mansikkamaata, räkäteistä ei ole mitään haittaa.

Sen sijaan niistä saattaa olla hyötyä, jos kanat joskus pääsevät tepastelemaan vapaasti tässä pihassa. Räkätithän vainoavat ankarasti kaikkia petolintuja ja saattavat ajaa haukankin tiehensä. Eräs Helsingin pommitusten silminnäkijä mainitsi, että hänelle tulevat siitä aina mieleen ne pikku hävittäjät, jotka ärhäkästi hätistelivät raskaita pommikoneita.

Räkättirastaalla on pesä talomme ulko-ovea lähimmässä tuijassa. Kuljemme sen alta useita kertoja päivättäin. Meillä on tiukka kulunvalvonta.

- Mä nään sut!

- Väääää!

- Huh hellettä!

- Vääääää!

Jotkut linnut pysähtyvät pihaamme vain huoltotauolle ohikulkumatkalla.

Jotkut ovat vasta tulleet kaukaa Intian viidakoista ja asettuneet tänne pesimismielessä.

punavarpunen

Jotkut ovat olleet täällä koko ajan.

Toinen Alfredin rouvista viettää niin paljon aikaa kävelyretkillä hänen kanssaan, että hautomisesta ei ole mahtanut tulla mitään. Tässä he ovat levittämässä kompostiaumaa. Keskeneräisen kompostiprojektin tarkoituksena on tappaa nurmikko tulevan kasvimaan kohdalta ja luoda samalla hienoa multaa tarvittavaan paikkaan. Alfredin mielestä kasvimaaprojektini on mitoitettu aivan liian pieneksi. Hän haluaisi levittää kompostiauman siunauksen yli koko nurmikon.

- Autetaan sitä. Tongi, Liisi! Hyvin lentää!

Toivottavasti Alfred & co. edes löytävät aumasta kaikki lehtokotilot.

Läheltä piti -tilanne

Huiskin aamulla voikukkaviidakossa kaninruokaa kaatamassa, kun sirpin alta näytti vierähtävän iso multakokkare. Tarkemmin katsottuna käytetty kahvinsuodatinpussi. Ei, vaan rupikonna! Onneksi se oli istunut kuopassa. Sirpin terä viuhahti sen pään päältä. Kuvassa voit nähdä yläoikealla, mistä voikukanvarret ovat katkenneet.

Vaikka hyvä piilopaikka kasvillisuuden kätkössä oli menetetty, konna jäi suojaväriinsä luottaen kököttämään paikoilleen ja kököttää yhä vieläkin.

Kamala ajatus, että olisin osunut siihen sirpillä! Millaisenhan huudon konna päästää? Mistä tietää, onko se niin vakavasti vahingoittunut, että se täytyy lopettaa? Miten tuollainen lopetetaan ystävällisesti?

Olisimme voineet menettää hyvän naapurin ja kotilonsyöjän. Olisin voinut myös saada iankaikkisen trauman ja lopettaa ruuan keräämisen kaneille. Nyt selvittiin säikähdyksellä. Täytyypä ottaa pienempiä kourallisia kerralla jatkossa, että näkee mitä tekee.