Kukkoja jäi yli

- No heissan ja hyvää toukokuuta! Minulla olisi sinulle taas sellainen kiva piilokuva. Viime kerralla olivat kuulemma liian vaikeita, joten nyt laitoin vain yhden, sopivan helpon ja muutenkin mukavan.

- Arvaa, mikä komea eläin kulkee pellossa!

- Oikein arvattu, minähän se siinä! Olitpa taitava!

- Olen tässä aika lähellä oman reviirini rajaa. Sen verran omalla puolella, että jos tässä joku kiekuu, niin se olen minä. Tuolla kauempana pellolla kulkee noita nuoria kukonpoikamiehiä, naapurin äijän ja minun alueiden välisellä turvavyöhykkeellä. Saavat ne siellä olla, kunhan eivät ylitä rajaa.

- On niistä hyötyäkin joskus. Jos vaikka tulee ilmahyökkäys tai muu vaara, on enemmän silmiä tarkkailemassa. Pojat kyllä varoittavat heti, jos jotain erikoisempaa liikkuu näillä tienoin. Ja enpähän ole ainoa maalitaulu tällä pellolla.

- Huomaat, että pystymme elämään rauhallisesti rinnakkain, kun kukin tietää paikkansa. Joskushan nuo pojat tietysti yrittävät tänne minun puolelleni joko pahat mielessä tai ihan vain läpikulkumatkalla. Mutta oli syy mikä hyvänsä, viisumia ei myönnetä. Saavat ne kyllä lentävän lähdön! Tuolla peltokaistaleellaan ne minun puolesta voivat olla ihan vapaasti ja mellastaa miten haluavat.

- Pitäähän poikien harjoitella. Pullistelevat siellä nyt toisilleen, sillä kanoja ei heille riitä.

- Kanat nimittäin asuvat mieluummin täällä minun pihallani.

- En sitä ihmettele yhtään. Minähän olen kuitenkin kaikkein pulskin ja tyylikkäin.

------------

Sirkku Heinonen, kiva kun liityit tämän blogin lukijoiden tasokkaaseen joukkoon!