Käpytikan nokkajuttuja

- Nokka on kyllä niin kätevä, en ymmärrä kuinka te ihmiset tulette toimeen ilman. No ehkä tuo kätevä-sana paljastaa. Teidän mielestä on parempi olla kätevä kuin nokkava. Ihan miten vaan. Minä en kyllä vaihtaisi.

- Nokalla voi tehdä monenlaista muutakin kuin syödä ja huutaa ja sukia ja tarttua. Koska olen käpytikka, minä tietysti availen sillä käpyjä, että saan siemenet esiin. Ensin hakkaan nokallani puuhun tai vaikka lyhtypylvääseen pitkulaisen kolon, johon kävyn saa hyvin kiilattua perkaamisen ajaksi. Sitten vain herkuttelen. Niin, tietysti käpy myös irrotetaan puusta nokalla ja kannetaan pajalle nokassa. Mutta syönhän minä muutakin kuin havupuun siemeniä. Täällä männyn kaarnan alla ja kuolleiden oksien koloissa on monenlaisia namipunkeroita. Kun kuulet, että minä nakuttelen sillälailla harvakseltaan ja kuuntelen välillä, tiedät että olen ötökkäjahdissa. Nokka soveltuu erinomaisesti metsästykseen.

- Ei kai kukaan huomannut että lensin tänne? Katselen nimittäin tästä itselleni pesäpuuta. Yleensä kyllä teen kolon mieluiten lehtipuuhun. Haapaa on helppo veistää, siihen syntyy hyvä kolo. Mutta tässä männyssä näyttäisi olevan potentiaalia. Tykkään tehdä joka kevät uuden pesän. On siistimpää. Olen minä huomannut, että niitä minun entisiä kolojani käyttävät sitten monet muut, vaikka niihin on jätetty käytetyt petivaatteet ja kaikki. Ihan vapaasti minun puolesta. Eikä jonkun tiaisen nokalla tietenkään mitään pesäkoloa pysty tekemäänkään. Minähän olen tehnyt kolot puolelle metsälle. Olen sellainen hyväntekijä.

- Tässä minulla olisi jo aika hyvä kolon alku. Niin, tämä on tietysti yksi tärkeimpiä asioita, mitä nokalla voi tehdä, siis jos on kunnollinen nokka niin kuin minulla nyt sattuu olemaan. Meikäläisen ei tarvitse tyytyä lahopuihin, tämä nokka pystyy puuhun kuin puuhun. Talttaan sillä kolon seinämistä irti isoja lastuja, niin että roiskuu. Tätä pitää vielä syventää ja laajentaa paljon. Mutta kyllä tästä hyvä tulee.

- Sisällä on tietysti aluksi aika ahdasta työskennellä, mutta ahkeroimalla koti avartuu. En minä tätä yhdellä kertaa tee valmiiksi. Itse asiassa en ole vielä ihan varmaksi päättänyt, rakennanko kotini tänä vuonna tähän vai sittenkin tuonne rinteen alle. Vähän se riippuu toisesta osapuolestakin. Yhdessä me tätä nikkaroidaan. Jaa, siitä tulikin mieleen vielä yksi asia, mihin nokkaa käytetään. Rummutus, tietysti! Voiko olla ihanampaa ääntä kuin kaikuva nokan pärrytys (no ei voi)! Tällainen parempinokkainen lintu voi hyvin rummuttaa myös metallia. Esimerkiksi katulampun kuvusta saa kivan kaikupohjan. Mutta kyllä puunrungostakin lähtee hyvät saundit, kun osaa valita oikean kohdan. Asiantuntija osaa.

Menepä ulos ja kuuntele!