maanantai 10. lokakuuta 2016

Suoraan puusta




Miksi suotta vaivautua poimimaan hedelmiä ja marjoja, kun niitä voi syödä suoraan puusta.






Nonni, nyt kun pääsimme marja-aroniaan, näitä kuvia sitten riittää. Koitan karsia, mutta eihän se kovin hyvin onnistu. Älä katso jos et jaksa.





Meillä on ihan tuhottomasti mustarastaita nyt. Ne ajavat toisiaan takaa, tiuskivat ja kotkottavat. Ja sitten ne harjoittelevat hiljaa kevätlaulua. Se on sitten ihana laulu! Tulee hyvä mieli nytkin, kun sen kuulee, vaikka oikeastaan tiedän kyllä, että talvi ei vielä ole ohi. Mutta sitä se laulu tarkoittaa. Kun kuulen mustarastaiden harjoittelevan sitä, alan uskoa että kyllä tästäkin talvesta taas selvitään, kun kerran mustarastaatkin uskovat niin.




Joo tiedän, että tämä olisi pitänyt karsia. Mutta jostain syystä tykkään tästä kuvasta tosi paljon.



Tiesitkö, että mustarastaalla on noin iso suu! Minä en tiennyt.

Jokohan se nyt riittäisi. Mutta hei, vielä piilokuva! Löydä lintu!





--------------

Tervetuloa mukaan seuraamaan tätä blogia, Pauliina Isopahkala!


30 kommenttia:

  1. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
  2. Ööf, poistin edellisen, kun vaikutti jotenkin sekavalta (kirjoitusasu). Sitä vain, että mustikset ovat upeita tyyppejä - ja kai se sulkien ja höyhennysten loisto kaipaa "vitamiineja"... :) Meillä ei aronioissa noin paljon marjoja tänä vuonna.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vitamiinien lisäksi on varmaan kyse makuasioista; mustarastaita ei koskaan näe tyrnissä.

      Poista
  3. Čudovite fotografije.
    Aronija je tudi pri nas najslajši sadež. Ptice jo obožujejo, tudi jaz.

    VastaaPoista
  4. sama nlainen mustarastaiden joukkokokous on meillä. Runsaasti niitä on mm maassa ja nokkivat lehtien (haravoimatta) alta jotain. Ja juoksevat toistensa perässä kuin kevät olisi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sen unohdinkin mainita! On hauska katsoa, kun mustikset siivoavat tarmokkaasti pudonneita lehtiä.

      Poista
  5. Vastaukset
    1. Kiitos, Pauliina! Sinulla oli upeita kuvia kanoista!

      Poista
    2. Valitettavasti en pääse blogiisi kommentoimaan ilman julkista Google+ -profiilia :(

      Poista
    3. Pähkäilin tämän saman profiiliongelman kanssa viikko sitten ja löysinkin siihen ratkaisun, joka ei kyllä minua miellytä. Google+:n ja bloggerin yhdistyessä yhdistettiin myös toimintoja ja tämä on seurausta siitä. Ehkä jokin toinenkin tapa on olemassa, mutta ainakaan ohjeista ja kokeilemalla en muuta löytänyt.

      Google+-profiilin voi luoda samalla nimimerkillä, jolla toimit bloggerissa. Tällöin nimimerkki muuttuu myös kaikkiin muihin käyttämiisi google-palveluihin. Vanhalla blogger-profiililla voi lukea ja kommentoida niitä blogeja, joiden seuraamisen olet aloittanut ennen yhdistymistä. Uusiin blogeihin liittyminen tapahtuu omalla nimelläsi, jollei sinulla ola google+ -profiilia tai se on omalla nimelläsi.

      Raivostuttavia nämä bloggerin/googlen muutokset.

      Poista
    4. Lisäyksenä: Eli loin itselleni google+ -profiilin samalla nimimerkillä, jolla toimin bloggerissa. Vielä en tiedä, miten muutos vaikuttaa muihin google-palveluihini (mitä niitä nyt sitten onkaan). Sähköpostia minulla ei onneksi googlessa ole omalla nimelläni, sillä siihen vaikutus olisi varmasti ollut suurin.

      Toivottavasti tästä on sinulle jotain apua.

      Poista
    5. Kiitos! Tuo tarkoittanee, etten enää liity blogeihin, koska minulla on gmail myös omalla nimelläni. En uskalla riskeerata sitä, että nämä kaksi yhdistettäisiin.

      Poista
    6. Kiva kuulla, että olit vieraillut blogissani :) Moni muukin on harmitellut samaa, ettei kommentin jättäminen onnistu. Jos osaisin, yrittäisin muuttaa asetuksia paremmiksi. Vielä en uskalla mennä muuttelemaan kun en tiedä miten ne vaikuttavat ja meneekö aina vain pahemmaksi :( Sen tiedän, että moni on luonut Google-tilin etunimellä tai lempinimellä ja laittanut sukunimeksi vain alkukirjaimen. Miten lie vaikuttaa sähköpostiin vai onko sillä lopulta merkitystä? Se jää nähtäväksi. On tässä ihmettelemistä taas pitkäksi aikaa ;) Joka tapauksessa mukavaa sunnuntaita!

      Poista
    7. Kiitos, Pauliina! Minulla on kaksi eri gmail-tiliä; ehkä jossain vaiheessa selviää, yhdistääkö Google ne vai pystyykö ne pitämään erillään, vaikka perustaa Google+ -tilin, jota nyt väkisin vängätään. Siihen asti joudun uusia blogeja lukemaan liittymättä ja kommentoimatta. Joka tapauksessa vika ei liene sinun blogisi asetuksissa vaan kaikki on yksinomaan Googlen syytä taas.

      Poista
  6. Oi sentään! Ihana toi mustarastaiden "evankeliumi"! Eikös Eeva Kilpi kirjoittanut, että "kun talvella on ihan hiljaa metsässä voi kuulla ensi kevään käen kukkuvan". Siihen tarvitaan mielikuvitusta, mutta mustarastaat ihan oikeesti harjoittelee. Semmoista en ole itse kuullutkaan.

    Punatulkku! Eipä uskoisi, jos ei näkisi, että punatulkulla on suojaväri!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En minäkään ollut ajatellut, että punatulkulla olisi suojaväri. Tuo musta pää lisäksi estää tehokkaasti sen muodon näkemistä. Vaikka en minä aikaisemmin pitänyt keltaistakaan suojavärinä, ja katso nyt tuota ensimmäisen kuvan sinitinttiä!

      Poista
  7. Ensimmäisen kuvan sinitintin näinkin äsken ihan vahingossa, vaikka olin kuvat jo pariin kertaan katsonut! Ja pikkuvarpunen yllätti myös! (En onnistu vastaamaan tuohon kohtaan, missä vastauksen pitäisi olla, mutta näkyyhän se tästäkin?!)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tähän ehkä syytä lisätä lukijoille tiedoksi, että JOKAISESSA kuvassa on lintu :)

      Poista
    2. On pulleaa ja solakkaa lintua, suurta suuta ja pienempää, meikäläisenkin ystäväpiirissä on sellaisia, se yksi varsinkin on ahkera lentelemään vaiks teidän pihapiirin omput jäivätkin nokkimatta tänä syksynä. Ihailin kovasti tuon eka kuvan linnun taituruutta, hämmästelin näitä kaikkia, tarkkasilmäisesti napsittuja otoksiasi.☺ Taas kerran 10 pistettä ja papukaijamerkki!

      Poista
  8. Heh, taas on paras piilo näkösällä :) miten osaakin olla samaa punaisen sävyä...
    Linnuilla ON iso suu. Kun toissakesänä meillä oli se tervapääskyn poikanen, niin kun se aukaisi nokkansa niin siitä ihan järkyttyi. Sehän olis voinu plupsahtaa helposti nurin päin siitä niinku pieni sukka.

    Luin jostain, että kun mustarastaat ja sinitiaiset tulee pihalle, alkaa olla metsässä ruoka vähissä. Ripustin talipalloja, ja kyllähän ne jo niitä nakertelevat.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hauska kuva tuo pieni sukka <3
      Meillä on ollut sinitinttejä ja radtaita koko kesän, eli sääntö ei päde täällä. Kun tämä nyt vaan on lintujenkin mielestä niin ihana paikka!

      Poista
  9. Mustarastaita on pihamaalla nyt runsaasti. Tai oikeastaan niitä on ollut jo muutaman vuoden läpi talven. Minusta ne ovat sympaattisia lintuja ja saavat ihan rauhassa napsia aroniamarjani.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu, ei minullakaan ole mitään muuta käyttöä tuolle valtavalle aroniamäärälle! Istutin muutaman puskan lisääkin tänä kesänä, kun tykkään katsella sitä sekä lintuja.

      Poista
  10. Nyt täytyy sanoa, että jäi piilokuva löytämättä! Jatkan etsimistä niin kauan, kunnes sen linnun löydän. Vaikka ikuisuuteen.

    Tuo marja suussa -kuva on kyllä melkoinen täysosuma!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hahaa, ja löysinkin sen sitten saman tien, kun lunttasin tuosta edeltä, että punaista pitäis etsiä. :-D

      Poista
    2. Hyvä! Oikeanlaista sinnikkyyttä ja lisäksi neuvokkuutta!

      Löysithän linnun postauksen jokaisesta kuvasta...?

      Poista
    3. Juu, totta mooses. Muut antautuivat onneksi helpommin kuin tuo viimeinen.

      Poista

Kiva kun kommentoit!
Vinkki: kopioi tekstisi muistiin ennen kuin painat "julkaise"!
Blogger syö hyviä juttuja.

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...