Adventtiajan ihmesato

Jaksoin kävellä postilaatikolle. Palatessa silmäni osui palsternakkapenkkiin. Siellä vihersi.

Kohta pakastaa. Ennen sitä olisi helppo nostaa muutama palsternakka. Uunijuureksia jouluksi. Ehkä voissa paistettuja palsternakkaviipaleita tässä jonain päivänä, kuoret kanien herkuksi.

Kyllä niitä sinne vielä jäikin, kevääksi. Ja yksi jätetään siementämään. Tämä lajike viihtyy meillä: Halblange. Harmi, että palsternakan siemenet eivät säily hyvinä useampaa vuotta. Niitä kun tulee kerralla niin tuhottomasti.

Sitten meillä on tämä lehtikaali-ihme. Olen huomannut ennenkin, että joskus lehtikaali alkaa haaroa katkaistujen lehtien hangoista. Mutta ei koskaan näin valtavasti! Vain nämä kaksi vierivieressä kasvavaa yksilöä - tarkemmin katsoen saman yksilön haaraa - pukkaavat sivuversoja. Takana näet vertailun vuoksi muiden lehtikaalien paljaita varsia.

Mitä jos jättäisin tämän maahan talven yli? Jos tulisi leuto talvi, olisiko lehtikaalin mahdollista selvitä ja jatkaa kasvamistaan haaraisena pensaana? Oikeasti?

Jos se jäisi henkiin, se varmaan myös kukkisi ensi kesänä. Kukkisi ja siementäisi. Millaisiahan jälkeläisiä se mahtaisi saada!

Sijoitankin muut ristikukkaiset hyvän matkan päähän, etteivät risteydy. Tai ehkä harso ja käsinpölytys? Kuulostaa vaivalloiselta. Mutta auttaisikohan harso tai olkikasa tätä selviämään talvesta? Kannattaako kokeilla? Enpä taida. Tavoitteenihan on jalostaa sitkeitä, itsekseen pärjääviä ja leviäviä rikkaruohoja. Syötäviä sellaisia.

Pensaslehtikaali "Keskeneräinen"

Tämän adventtiajan varsinainen ihme on ollut viimeisin perunasato. Meillähän löytyy villiä perunaa milloin mistäkin, mutta tällä kertaa saatiin satoa lämpökompostorista!

Kompostori ei ole käynyt kovin kuumana, koska sitä ruokitaan liian harvoin. Täytyy ryhdistäytyä, ettei pänikkä tule talven aikana täyteen. Jos komposti käy kunnolla, se myös vajuu sitä mukaa kuin sitä täytetään, ja selviämme ehkä pitkällekin kevääseen ennen kuin sitä täytyy taas tyhjentää. Jos komposti pääsee jäätymään, sen pinta ei alene ja se täyttyy hetkessä.

Tyhjensin kompostorin alaosan ensimmäisenä adventtisunnuntaina. Sieltä löytyi neljä perunaa.

Nämä eivät ole perunoita, jotka joku olisi heittänyt menemään. Perunat eivät mitenkään ole voineet tulla ehjinä ja hyväkuntoisina kompostoitumisprosessin läpi. Kaikki muu aines (paitsi luut, avokadonkivet ja huonosti murskatut munankuoret) on muuttunut matkalla mullaksi. Miksi muutenkaan kukaan olisi heittänyt aivan hienoja perunoita kompostiin?

Tunnustan kyllä nakanneeni sinne joitakin valkosipulipenkissä vapaana eläneitä yksilöitä, jotka olivat kasvaneet liian lähelle pintaa ja vihertyneet. Nehän olivat superselviytyjäkantaa, pärjäilleet jo pari talvea ulkona itsekseen. Voisivatko nämä olla niiden jälkeläisiä? Mahdotonta.

Miten joku niistä olisi voinut päästä hengissä kompostorin viileään alaosaan lisääntymään? Miten peruna olisi voinut lisääntyä ilman valoa? Mitään varsia ja lehtiä ei ole näkynyt missään.

Perunoista kaksi oli priimaa, kahdessa näkyi viherrystä.

Tätä ei ihmisjärki kykene selittämään, mutta ei kai kaikkea tarvitsekaan. Näin adventtiaikana voi tapahtua jokunen ihme.

Hautasin kaikki neljä erääseen kasvulaatikkoon. Kuulemmeko heistä vielä keväällä? Jään odottamaan jatkoihmeitä.