Hankala vieras

Kesävieras tuli Keski-Euroopasta. Hän oli sellainen vanha puolituttu, oli käynyt Suomessa ennenkin, ja silloinkin viipynyt ystäväni (jatkossa S) luona melko pitkästi.

Vieras (jatkossa V) oli ilmoittanut tulevansa tällä kertaa useammaksi viikoksi ja viettävänsä juhannusta S:n kanssa missä tahansa tämä sitä viettäisikin. Valitettavasti S joutui ilmoittamaan olevansa itse lähdössä maasta juhannuksen alla, joten vierailu olisi pakko supistaa yhteen viikkoon.

Onneksi V oli sattunut kerran wellness-seminaarissa kahvitauolla istahtamaan jonkun suomalaisen pöytään, ja yhteystietojakin oli vaihdettu. Juhannusviikon majoitus oli siis järjestyksessä.

kuva: Pexels.com

V:llä oli mukanaan isot pakaasit, mutta niiden sisältö jäi arvoitukseksi, sillä hän pyysi S:ltä käyttöönsä paitsi normaalit pyyhkeet ja lakanat, myös sampoot, muotovaahdot, hammastahnat ja deodorantit sekä kaikki muut mahdolliset ja mahdottomat hygieniatuotteet.

S oli tällä kertaa varautunut V:n tuloon hankkimalla erinäisiä elintarvikkeita, joita ei itse käytä lainkaan, mutta joiden puutetta V oli edellisellä käynnillään valittanut. S, itse kahvi-ihmisiä, oli toki aikaisempaakin vierailua varten ostanut useita teelaatuja, mutta ei ollut ymmärtänyt varata kamomillateetä. V oli tästä kärsinyt kovin. Nyt oli siis kaapissa kamomillaakin.

Harmi kylläkin, V olisi halunnut tällä kertaa yrttiteetä. Kamomilla ei ole yrtti. Hän kärsi taas kovin. Korvaukseksi hänelle piti keittää ja jäähdyttää vettä, jonka joukkoon sitten puristettiin sitruunamehua.

kuva: wikimedia.com

V:n ravitsemusguru oli myös kieltänyt häneltä leivänsyönnin. S:n hankkima edustava valikoima juureen leivottuja luomuleipiä jäi koskematta. Kielto ei kuitenkaan estänyt V:tä syömästä paketillista hapankorppuja yhdellä istumalla tai puputtamasta mielin määrin makeita leivonnaisia.

V ilmoitti, että S:n olisi pidettävä makuuhuoneensa ovi suljettuna, sillä hänellä on tapana aamuisin hymistä ja soittaa instrumenttiaan tunnin ajan. Instrumentti oli jonkinlainen huilu tai pilli. Sitä hän sitten todellakin aamuisin puhalteli makuuhuoneen suljetun oven takana. Ja hymisi.

V:llä on lisäksi nykyään tapana ensimmäiseksi aamulla huuhdella suunsa ruokaöljyllä. S pystyi vastaamaan yllättävään pyyntöön tarjoamalla kaapistaan sekä kylmä- että lämminpuristettuja öljyjä, rypsiä ja oliivia, luomuakin, mutta V otti kärsivän ilmeen:  siis eikö todellakaan ole auringonkukkaöljyä?

V halusi viettää koko sunnuntain aamusta myöhäiseen iltaan kylmässä ja sateisessa Helsingissä. Hän olisi halunnut kahvilaan, mutta ne olivat kiinni. Mikään S:n ehdottama ravintola ei käynyt; V:llä oli tiedossa hyvä paikka, josta saa kiinalaista kympillä, ja annokset ovat niin isot että ne voi jakaa kahdelle. S yritti kovasti keksiä mielenkiintoista tekemistä, mutta päivästä tuli erittäin pitkä. Samoin kuin viikosta.

kuva: pixabay.com

Onneksi V aina välillä innostui jostain paikasta, jossa hän tunsi henkien läsnäolon: kallioseinämästä, siirtolohkareesta, kuopasta maassa. Silloin hän juurtui paikoilleen, alkoi viittoilla käsillään laajoissa kaarissa ja hymistä ääniä, jotka hänelle siinä hetkessä annettiin.

Olihan se ehkä vähän noloa. Kohtaus saattoi kestää kolmekin varttia. Mutta toisaalta, miksikäs ei.

kuva: wikipedia.org

Puheenaiheet eivät kuitenkaan käyneet vähiin viikon aikana. V puhui miehestään. Kylläpä hänessä riittikin huonoja puolia! Niin monipuolisesta miehestä S ei ollut koskaan kuullut, eikä halua enää ikinä kuullakaan. Ihmeellistä, että V oli aikoinaan ylipäänsä mennyt naimisiin mokoman luonnonoikun kanssa, jossa on pelkkiä vikoja. Mutta näin saatiin viikko kulumaan.

S viettää nyt aikaa yksinään erämaamökissä. Kuulemma hänen korvansa lakkaavat jo vähitellen soimasta. Ehkä hän vielä kuntoutuu työelämään.