Pääsiäisen askarteluvinkki

Virpomisoksat:

Kun olet sommitellut värikkäät höyhenet virpomisoksiin, kiinnitä ne lujasti, etteivät ne pääse lennähtämään tiehensä. Keltainen väri sopii pääsiäiseen, mutta sininenkin on aina tyylikäs. Käytä höyheniä vain hillitysti, ettei vaikutelmasta tule sekava. Voit ottaa mallia tämän minun askartelemani oksan vähäeleisestä, luonnollisesta eleganssista.

------------------------------

Maarit ja Koivurinteen Akka! Lämpimästi tervetuloa mukaan tänne keskeneräisyyden maailmaan!

Aapiskukko

Kävin lähitilalla katsomassa ensi kesäksi meille tulevia pupuja ja kanoja. Olin ajatellut hankkia kanoille kukon muualta, mutta tulinkin toisiin ajatuksiin. Mitä väliä, vaikka kukko olisi kanojen kanssa samaa sukua, kun ei kuitenkaan ole tarkoitus hautoa munista tipuja. Kanat tulevat meille vain kesäksi, ja mihin sitten jouduttaisiin syksyllä tipujen kanssa. Meidänhän on sitä paitsi tarkoitus syödä ne munat. Tuttu kukko voisi varmaankin vähentää kanojen stressiä uuteen kanalaan siirtyessä, eikö.

Naapurilla oli parikin ylimääräistä nuorta kukkoa. Toista heistä en tavannut tällä kertaa (rymysi jossain navetan ylisillä), mutta toinen esittäytyi oikein edustavasti. Selvästi hän oli meille tulollaan.

Kyllä minä näin nätin kukon ottaisin ilman muuta. Vaikka yhtään en tiedä, tuleeko hänestä vihainen vai lempeä sitten kun pääsee pihan kuninkaaksi. Tai millainen lauluääni hänellä on. Nämä molemmat piirteet jäivät vielä pimentoon, koska hänen täytyi toistaiseksi pitää matalaa profiilia. Tällaisella nuorella kukolla ei ole mitään saumaa esitellä avujaan pihassa, jossa hallitsee vanha pitkäkannuksinen itsevaltias. Mutta kunhan hän pääsee omaan pihaan oman pikku kanaparvensa kanssa, hän voi laskea luonteensa valloilleen. Tavalla tai toisella.

Selvästi hän on aapiskukko. Tässä hän saarnaa mustille lampaille viisauden sanoja. Tuollainen kukko kyllä tarvitaan meidän huusholliin, olen aivan vakuuttunut. Ties miten paljon sivistymmekään kesän aikana hyvän kukon ohjauksessa.

Tule, kesä.

Klapeja luumupuusta

Onkohan ketään muuta, jolla on vielä polttopuiden teko kesken? No, minulla ainakin on. Puut on myös kaadettu väärään aikaan ja ne edustavat vääriä lajeja. Mutta yhdestä periaatteesta pidän kiinni: juhannuksena ne ovat liiterissä.

Eivät ne kyllä ihan joka vuosi ole olleet. Jos on sattunut sateita. Mutta noin periaatteessa.

Työn alla olevat puut ovat peräisin viime loppukesällä pihasta raivatusta ryteiköstä. Oikeastihan polttopuut pitäisi kaataa tammi-helmikuussa, mieluiten alakuulla, ja halkoa heti samana kevättalvena. Nämä ovat koko talven odottaneet vuoroaan ehjinä pölleinä, tosin onneksi liiterissä niin etteivät ole homehtuneet. Hakkaan tällä hetkellä luumupuuta ja vuorimäntyä. Perinnemestarin Klapikirja ei tiedä kertoa näistä puista mitään. Mutta minähän voin kertoa niistä tässä, kaikkien suureksi mielenvirkistykseksi ja yhteiseksi ylösrakennukseksi.

Luumupuussa on selvästi erottuvat läskit. Monesti se on kirjavaa, raidallista, ja siinä on hienoja ruusunpunan sävyjä. Nälkäinen kirvesnainen voisi nähdä siinä porsaanlihan väritystä. Samanlaisia punaisia on muistaakseni tullut vastaan kirsikkapuussa ja orapihlajassakin.

Täkäläiset villisti vesoneet luumupuut ovat poikkileikkaukseltaan usein piparkakkumaisia. En tiedä, ovatko sivistyneemmät lajitoverit samanlaisia.

Olen ollut huomaavinani, että luumupuuta kannattaa lyödä kirveellä lahteen, ei niemeen. Ja mieluiten pöllin yläpäähän.

Vuorimänty taas on erinomaisen pihkaista, varsinkin tyvestä.

Tuohon kun lasauttaa kirveellä, pihkamurut ropisevat tukkaan. Mutta mahtaa näistä tulla todella hyvin syttyviä pilkkeitä, jos kuivuvat joskus!

Kirves on lempityökaluni. Tykkään siitä ja se tykkää minusta.

Perinnemestari neuvoo halonhakkaajia näin:

- Puu halkeaa hyvin jäätyneenä.
- Puu halkeaa hyvin vastakaadettuna.
- Puu halkeaa paremmin tyvipuoli alas päin.
- Havupuu halkeaa oksan kohdalta.
- Lehtipuu halkeaa oksien välistä.
- Jos pöllissä on halkeama, aloita siitä.
- Jos pöllin halkaisija on pieni, lyö keskelle.
- Jos pölli on suuri, älä lyö tiukkaan ytimeen vaan reunaan.
- Jos pölli on kovin suuri, lyö ulkokaarteen suuntaisesti ja "veistä" klapeja sivusta.

                  Hannu Rinne: Perinnemestarin klapikirja