Ennen vanhaan, kun oli vielä olemassa puput.net, sieltä saattoi löytää paljon hyödyllistä tietoa. Paljon oli myös 12-vuotiaiden kansanperinnettä: "Eli siis mun isosiskon kaverin kanille annettiin ruohoa niin se kuoli!!!! Ruoho on kaneille myrkyllistä!"
Puput.netissä mainittujen kanille myrkyllisten asioiden joukossa esiintyivät usein erilaiset kaalit. "Kerta kani ei osaa pierrä niin kun kaali aiheuttaa ilma vaivoja niin se turpoaa ja kuolee siihen!!!!"
Tutkimme asiaa.
Arvovaltainen raati kokoontui maistelemaan kotona kasvatettua suippokaalia ja lehtikaalia.
- Kyllä tää lehtikaali on ihan selkeesti parempaa. Tästä alotetaan!
- Mut jos lehtikaalilla on ruuhkaa, ovela voi sillaikaa rauhassa pistää poskeensa suippokaalista parhaat palat. Ei huonoa tämäkään. Mums!
Herrojen herkuttelukerho antoi lehtikaalille 5 ja suippokaalille 4,5 tähteä. Herrat osasivat aterioida sovussa, kun taas heidän pienin sisarensa oli varsinainen bitch ja hätyytti isosiskoaan jatkuvasti.
- Siks mulle tarjoillaan omat kaalit eri paikkaan, ettei kukaan yritä purra mua pyllystä eikä aja takaa ympäri kartanoa. Nyt kun ehdin rauhassa paneutua maistelemaan, niin kyllä tämä lehtikaali on ihan parasta. Parempaa kuin voikukanlehti!
- No kyllä, toinen vanhemmista oli tosiaan luppakorva, miten saatoit arvata? Ootko spyykkinen!
Keskeneräiseltä blogilta on toivottu piirroskuvitusta, ja täältähän saa mitä tilaa. Nuorempana saatoin mahdollisesti harrastaa kuvataiteita. Ihan nyt viime aikoina en ole piirustellut mitään, mutta koska arkistoni ovat järjestyksessä, ei tuottanut mitään vaivaa hakea esiin aiheeseen sopiva kuva hieman vanhempaa tuotantoa. Ole hyvä!
Tunnisteet
ALOITA TÄSTÄ
bloggaus
elukat
eläintarha
energia
ennustus
fasaani
gm
henkilö
hevosenliha
hiilijalanjälki
hortoilu
hunaja
huussi
ikkunat
ilmastonmuutos
juomat
kana
kani
kasvatus
kasvissyönti
kasvit
keittiö
keli
kierrätys
kirja
kuisti
kuluttaminen
käsityö
lainsäädäntö
lammas
lehti
lihan tuotanto
linnut
luomu
maalaus
maalämpö
maatiaiset
matka
meditaatio
metsä
Monsanto
NASS
nauta
oikeinkirjoitus
omavaraisuus
putkiremontti
puutarha
ravintola
remontti
rintamamiestalo
ruoka
sairaus
sato
siivous
sika
sisustus
talous
talvivarastot
tuulivoima
tuumailu
vaalit
vaatteet
valitus
valokuvaus
vuodenajat
yhteisöasuminen
ylellisyys
maanantai 30. marraskuuta 2015
torstai 26. marraskuuta 2015
Uusia perunoita marraskuussa
Menin istuttamaan valkosipuleita. Olen ollut vähän heikoissa voimissa (syytä tutkitaan, palaamme asiaan) ja istutukset on pitänyt palastella eri päiville. Tämä tapahtui 19. päivä marraskuuta. Tyhjäksi luulemastani kasvulaatikosta löytyi yllättäen perunaa. Nostin pois sieltä häiritsemästä. Tosin viime kesänä tuli todistettua, että villiperunat eivät hirveästi haittaa valkosipulien kasvua. Korjasin heinäkuussa valkosipulimaasta ämpärillisen kahdesti talvehtinutta pottua, 2013 maahan unohtuneen mukulan lapsenlapsia. Joku hänen lapsistaan oli siis myös onnistunut piiloutumaan nostajalta 2014. Ehkäpä sukusaaga jatkuu, vaikka koitin kyllä olla tarkkana, taas tänäkin vuonna.
Nämä nyt löytyneet olivat kuitenkin ihan tänä vuonna istutettua Siikliä. Yrittivät samaa temppua.
Pääsimme tarjoamaan vieraalle uusia perunoita, ja hyvin ne maistuivatkin grillatun broilerinfileen ja alakerran isännän kastikkeen kanssa. Grillikausi ei suinkaan ole ohi! Kipaisin vielä kasvimaalta vähän salaattitarpeita (jäistä lehtikaalia), ja niin saatiin kesäinen ateria kruunattua. Söin näitä pottuja viisi, isoimmasta päästä!
Seuraavana päivänä loput pääsivät maalaispaistoperunoiksi:
Ahmin ne kaikki ihan itse stifadon kylkiäisenä. Hyvää!
Kuuluuko suomalaisen perunan käyttäytyä näin vai onko tämä nyt sitä ilmastonmuutosta? Ei, sovitaan että kyseessä on viherpeukalo! Se sen täytyy olla!
Nämä nyt löytyneet olivat kuitenkin ihan tänä vuonna istutettua Siikliä. Yrittivät samaa temppua.
Pääsimme tarjoamaan vieraalle uusia perunoita, ja hyvin ne maistuivatkin grillatun broilerinfileen ja alakerran isännän kastikkeen kanssa. Grillikausi ei suinkaan ole ohi! Kipaisin vielä kasvimaalta vähän salaattitarpeita (jäistä lehtikaalia), ja niin saatiin kesäinen ateria kruunattua. Söin näitä pottuja viisi, isoimmasta päästä!
Seuraavana päivänä loput pääsivät maalaispaistoperunoiksi:
Ahmin ne kaikki ihan itse stifadon kylkiäisenä. Hyvää!
Kuuluuko suomalaisen perunan käyttäytyä näin vai onko tämä nyt sitä ilmastonmuutosta? Ei, sovitaan että kyseessä on viherpeukalo! Se sen täytyy olla!
tiistai 24. marraskuuta 2015
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)

