Pakolainen on terroristi

On vietetty hiljaisia hetkiä terroristien uhreille Ranskassa. Sitten yhden hiljaisen minuutin loppupuolella tulee mieleen, että Syyriassa on tuollaista koko ajan, ei vain kun on perjantai 13. päivä. En ole viettänyt yhtään hiljaista hetkeä Isisin uhreille Lähi-idässä. Kukaan ei ole ehdottanut. Miksei?

kuva: The Pixelman

Nyt tiivistetään rajoja. Tämän iskun jälkeen täytyy miettiä pakolaispolitiikka uusiksi. Ei maahan voi päästää loputtomasti islaminuskoisia. Niiden joukossa voi olla terroristeja. Niistä voi tulla terroristeja. (Ja joka tapauksessa ne joko vievät meiltä työt tai loisivat meidän sosiaaliturvalla!)

kuva: publik15: Fallujan pakolaisia

Jos Pariisissa olisi terrori-iskuja harva se päivä, pommit räjähtelisivät ja rakennuksia sortuisi, valtio olisi hajonnut ja aseelliset rosvojoukot metsästäisivät toisiaan, saisivatko pariisilaiset lähteä sieltä pakoon?
(- Ei, ainakin miesten kuuluisi jäädä sinne puolustamaan isänmaata!)

Jos koko maa olisi liekeissä ja naapurimaat täynnä pakolaisten telttakyliä, joissa viruttaisiin vuodesta toiseen lahjariisin varassa vailla toivoa paremmasta, saisivatko jotkut yrittää lähteä sieltä kauemmas, aloittamaan uutta elämää jossain missä se olisi mahdollista, missä vain?
(- Eeehkä...)

Saisivatko ne tulla tänne?
(- No ei nyt tänne, ne eivät sopeutuisi meidän kulttuuriin! Ja osa niistä voi olla terroristeja, kun ne kerran tulevat sieltä maasta missä sitä terroria on.)

Voiko vastustaa yhtä aikaa terrorismia ja terrorin uhrien suojelemista? Miten hiivatissa?

Pakolaiset eivät ole Isis. Ne pakenevat Isistä. Siksi niitä sanotaan pakolaisiksi, ne pakenevat.

Ja sai muuten olla viimeinen kerta, kun nimitän sitä roskasakkia Islamilaiseksi valtioksi, niin kuin ne itse haluavat: ISIS = Islamiq State in Iraq and Syria. Ensinnäkään ne eivät ole valtio, ja toiseksi niillä ei ole mitään tekemistä oikean islamin kanssa, joka on rauhan uskonto, sikäli kuin mistään uskonnosta voi sanoa niin. Ne edustavat islamia yhtä hyvin kuin inkvisitio edusti kristinuskon sanomaa. Tästä lähtien käytän niistä nimeä Daesh. Käytä sinäkin, siitä ne eivät tykkää! Kiusa se on pienikin kiusa. Ja periaatteesta!

Se on kyllä totta, että nuorista miehistä voi tulla terroristeja, täällä yhtä lailla kuin muissakin maissa. Niin voi käydä, kun nuorella ei ole töitä, kavereita eikä tulevaisuudennäkymiä. Pudokkaille, niille jotka eivät ole löytäneet paikkaansa yhteiskunnassa, jotka eivät saa tuntea olevansa tärkeitä kenellekään. Ylimääräisille. Hyödyttömille.

Tehtävänä on siis ehkäistä nuorison syrjäytymistä.

Meillehän on tullut pakolaisista vain promillen murto-osa. Siellä, missä valtavia ihmisjoukkoja säilötään pakolaisleireillä, on enemmän työtä syrjäytymisen ehkäisyssä. Olen ymmärtänyt, että tämänhetkisen hallituksemme mielestä niitä pitäisi "auttaa siellä, missä ne ovat". Kannatan lämpimästi! Itsekin, jos olisin avun tarpeessa, mieluummin toivoisin apua tänne kotiin kuin että pitäisi lähteä etsimään sitä vaikkapa Yhdysvalloista. Varsinkin ilman passia matka olisi rasittava, kallis ja vaarallinen. Useimmille jopa mahdoton.

kuva: World Bank

Tuttavani Tiina (nimi muutettu) oli pöyristynyt nähdessään turvapaikanhakijalla kännykän. Sehän todistaa, että tällä ei oikeasti ole suojelun tarvetta, kun ei edes ole köyhä. Ei ole mitään syytä, miksi sellainen pitäisi päästää tänne.

Jos joskus joudut pakenemaan maasta henkesi kaupalla, muista jättää kännykkä kotiin!

Tiinan veli asuu Kanadassa ja hän itse haaveilee muuttavansa eläkepäivikseen Espanjaan. Parempi elämänlaatu halvemmalla.

Kuusessa

Aamiaispöydässä kymmenen jälkeen satuin silmäämään ulos ikkunasta. Fasaanikana lensi puuhun. Ihan kuin nukkumaan olisi mennyt, pystysuora nousukiito ja oksalle. Mutta aamupäivällä?

- Etkö muka itte ikinä mene sänkyyn päiväsaikaan? Tunnusta pois! Sitä paitsi orrella voi tehdä muutakin kuin nukkua, eikö sängyssä voi? Syödä, esim, tai tuntea olonsa turvalliseksi, tai levätä ja odotella talvisään ohimenoa... monia asioita!

Vähitellen kana sai seuraa.

Ihan kuin iltapuulle asetuttaessa kaikki pyrkivät ylemmäs ja lähemmäs runkoa. Tyytymättömin paikkaansa oli vasemmanpuolimmainen kana. Hänellä oli kovat manööverit meneillään, että sai hivuttauduttua parempiin asemiin.

Kanat tulivat tosiaan puuhun yksitellen, eivät siis minkään vaaran säikyttäminä. Vähän ne tähystelivät ympärilleen, mutta tarkkailtava peto olin luultavasti minä. Ovenraossa, koska ikkunan läpi ei näe.

Samaan aikaan viereisessä puussa:

 - Nyt kun olemme sattuneet samaan kuuseen, saanen esittää lähempää tuttavuutta. Ehkäpä nauttisitte lounasta kanssani, kaunis neiti?
- Jösses, väärä puu! Mihin ne tytöt meni?

 - Täällä on erinomainen valikoima lämpimiä alkupaloja. Suvaitkaa maistaa muutama ötökkä. Vilho, pidä vahtia, kun me neidin kanssa aterioimme.
- Okei.

 - Täälläks on hyvät safkat vai? Kai tänne vielä mahtuu yks?
- No ei oikeestaan!

- Nonni, nyt se nätti tipu häippäs. Tääl on liikaa väkeä!
- Niin on, mä lähden. Moido!

Lisättäköön kansallisiin fasaanitietoarkistoihin, että joskus voi päivälläkin tehdä mieli vetäytyä oksalle. Ja sitten vaan vetäydytään.

------------------

Tervetuloa mukaan tänne seuraamaan keskeneräistä menoa, pirkkoinkeri!

Pikkutikka ynnä muuta

Lämmin syksy: kaneja on vielä pitkin pihaa yksitoista kappaletta (ja jääkaapissa muutama).

Olin menossa viemään herkkuja Mixin pojille, kun kuulin viereisestä omenapuusta rapinaa, joka ei lakannut, vaikka keskustelin pupujen kanssa siinä kahden metrin päässä. Pikkutikka! Kyllä se onkin pieni, ei yhtään viherpeippoa isompi. Se tutki omenapuun runkoa, etsi ruokaa joka kolosta kovalla tohinalla ja täysin minusta piittaamatta.

Koskaan, koskaan ei pidä lähteä pihalle ilman kameraa!

Kävelin sisälle hakemaan kameran ja palasin rauhallisesti pikkutikalle jutellen. Se ei kiinnittänyt minuun mitään huomiota. Mutta eipä liioin pysähtynyt kuvattavaksi. Ei hetkeksikään.

Kuvasta saa ehkä vähän käsitystä tikan koosta. Omenapuu siis ei ole metrinen halkaisijaltaan!

Pikku tikka kävi läpi kaikki omenapuut ja siirtyi sitten naapurin puolelle jatkamaan. Toivottavasti se on tyytyväinen tutkimuksen tulokseen ja jää tänne pesimään. Meillä on kyllä lahoavaa puuta ja ihania ötököitä luvassa vuosiksi eteenpäin.

- Kaikkia hosuhäntiä sitä kuvataankin! Minä sentään pysyn paikallani ja poseeraan kauniisti. Saisi tarkan kuvan, jos kamera pysyisi kädessä.

No tosiaan kädet hieman tärisevät nykyään. Kameran automaattitarkennus ei pysy mukana vauhdissa. Mutta minkäs teet, jostain syystä lihasvoimat ovat välillä vähissä. Lääkäreillä on arveluja asiasta, konsultoidaan spesialisteja ja tehdään lisää kokeita. Jos kuitenkin löytyisi jotain sellaista, joka osataan parantaa. Katsotaan.

Tänään tunnen itseni energisemmäksi kuin aikoihin. Sain kolme viikkoa sairauslomaa, 2/3-palkalla. Juhlin sitä menemällä lähikaupungin hienoon huonekalukauppaan ja tilaamalla yli tonnin maksavan petauspatjan. Vietän nykyään puolet vuorokaudesta vuoteessa, joten on aiheellista panostaa siihen puoleen. Hinnasta päätellen petari on täytetty satakielen silmäripsillä ja päällystetty kehrätyllä platinalla. Johan on kumma, jos ei ala uni maistua!

Tässä vielä Mixin pojat pikkutikkaisten omenapuiden alla. Päivän gourmet-alkupalana oli palsternakan kuoria omalta kasvimaalta. Eikös rupeakin olemaan pojissa jo ihan mukavasti kokoa. Ovat saaneet kasvaa pitkään: melkein neljä kuukautta. Mikseivät ne joutaisi tuolla olemaan, näin leutona syksynä, kun sopu on säilynyt hyvänä. Tappelupukarit lähtevät aikaisemmin.

Jos on sellainen päivä, että jaksaa tehdä vain yhden asian, silloin hoidetaan kanit. Onko muulla niin väliä.