Villi puutarha

Luonnon monimuotoisuutta voi lisätä omalla pihallaan, vaikka se olisi pienikin. Tylsä parturoitu nurmikko, jossa kasvaa vain paria lajia heinäkasveja lyhyeksi kynittyinä, on suunnilleen yhtä kiintoisa ympäristö kuin asfalttipiha, paitsi että teettää monin verroin enemmän työtä. Rehottavalla niityllä sen sijaan viihtyy lukuisia eläin- ja kasvilajeja. Niityn voi perustaa suurella vaivalla, mutta voi sen antaa syntyä itsestäänkin ajan kanssa, kunhan maaperä on sopiva. Ellei pihalla laidunna eläimiä, niittyä pitää hoitaa niittämällä kasvusto maahan loppukesällä, kun kukkien siemenet ovat kypsyneet. Muutaman päivän kuluttua, kun siemenet ovat varisseet, kasvien varret haravoidaan pois ja kompostoidaan muualla, ettei niitty rehevöidy liikaa. Monet suomalaiset niittykukat pärjäävät parhaiten kuivassa ja vähäravinteisessa maassa.

Jos ei tahdo luopua nurmikosta, kukkapenkkiin voi aina lisätä luonnonkasveja. Niittykasvien siemeniä voi nykyään ostaa monesta paikasta, niitä voi kerätä itse ja kylvää haluamaansa kohtaan, tai sitten voi vain odottaa ja katsoa, mitä tapahtuu. Pidän kovasti "rikkaruohojen" ja "puutarhakasvien" yhdistelmistä, joita täällä näkee sekä kukkapenkissä että sen ulkopuolella, koska kummatkin vaeltavat.

vuohenputki, ruskolilja ja hiirenvirna

tarha-alpi ja lehtosinilatva

lupiini ja lehtokotilo...

Aina yhdistelmät eivät tietenkään ilahduta silmää, mutta sittenpä pääsee puutarhuroimaan. Puutarha ei ole koskaan valmis!

Vielä ehtii

Vielä saattaa olla jäljellä muutama sadepäivä, jolloin voi hyvällä omatunnolla käpertyä lukemaan kirjaa. Tai no, hyvän omatunnon määrä taitaa riippua ihmisen henkisestä rakenteesta. Osaan kyllä syyllistyä tekemättömistä sisätöistäkin, mutta Tove Jansson voittaa. Pliktkänsla är bara hämningar. Päätin kaivaa vinttikomerosta Tove Janssonin kirjat, ne aikuisille kirjoitetut. Tietenkään en ole pystynyt elämään tänne muutosta asti eli kahdeksaa vuotta ilman muumikirjoja; ne ovat makuuhuoneessani senkin päällä pinossa. Suurin osa kirjoista on kuitenkin edelleen banaanilaatikoissa sellaisessa kapeassa sivuvintissä, tiedät mistä puhun jos tunnet rintamamiestaloja. Siellä kirjat odottavat remontin valmistumista, missä vaiheessa ne kyllä hämmästyvät huomatessaan, että koko asunnossani ei ole tarpeeksi seiniä niiden vaatimille kirjahyllyille. Edessä on ankaraa karsintaa ja lukulaitteen osto.

Minulla pitäisi olla joitakin Tove Janssonin aikuistenkirjoja ihan alkukielellä. Niistähän voisi koittaa saada tolkkua kesän kunniaksi. Onneksi ladoin kirjat laatikoihin suunnilleen aakkosjärjestyksessä, että ne on helppo löytää. Ja onneksi J on vain osittain muiden laatikkopinojen takana, siis ihan näkyvissä vaikkakaan ei noin vain esiin vedettävissä.

Janssonin kirjat ovat tuolla alimmaisessa laatikossa oikealla.

Toisaalta: Onneksi Radioteatern oli niin kaukaa viisas, että laittoi Toven itsenä lukemaan kirjojaan ääneen 80-luvulla. Näitä äänitteitä pyörii nyt radiossa ja niitä voi kuunnella jatkossa arkistossa ilman takarajaa. Ja ajattele, mitä kaikkea lukijan äänestä voi saada irti! Voi ymmärtää jotain ihan uutta. Ja vaikka oppia ruotsia.

Vielä ehtii nauttia sadepäivistä. Ja oikein kova tuulikin lasketaan varmaan työskentelyn esteeksi. Tai sitten helle.

Joku ehkä voisi kuunnella Tovea korvanapeista samalla kun puuhastelee. Minä nyt en kumminkaan tee niin.

Postia Syrjäsiltä

- Syrjänen tässä, hyvää päivää taasen. Tänään kerron postitervehdyksestä, jonka meidän perhe viimeksi lähetti henkilökunnalle. Toki tapaamme heitä päivittäin, mutta jotkut asiat on mukavampi hoitaa noudattaen tiettyä muodollisuutta. Tarkoitan palkanmaksua ja sentapaista. Meillähän on postilaatikko kätevästi kanalan seinässä, joten tästä ei muodostu mitään ongelmaa kummallekaan osapuolelle.

Tässä eräänä iltana tunsimme olomme aivan erityisen iloisiksi, ja siitä kai se postilähetyksen suunnitteleminenkin alkoi. Henkilökunta oli sinä päivänä huomaavaisesti jättänyt kanatarhan oven auki, ja oli vaihteeksi poutainen sääkin.

Olemme vasta aivan viime aikoina huomanneet, että kotimme välittömässä läheisyydessä on tavattoman kiehtova retkikohde. Tehtyämme ensin pitkähkön huvikävelyn suuntasimme lopuksi sinne.

On mukavaa tutustua erilaisiin ympäristöihin ja maistella paikallisia herkkuja, ja mielellämme käymme kauempanakin, mutta tämä paikka on sekä sijainniltaan että tarjonnaltaan todella ensiluokkainen ja juuri meille sopiva. Katsokaapas, kuinka Liinu kuopaisee kauniilla koivellaan! Puuhamaan talonmieskin sanoi, että Liinu potkii pidemmälle kuin fasaani!

Minua alkoi aivan hymyilyttää, kun rouvilla riitti tekemistä. Ajan kulumista ei huomannut lainkaan, kun oli niin kiinnostavaa ohjelmaa. Onneksi oli sitten lyhyt matka kotiin jyväillalliselle, kun olimme väsyttäneet itsemme perusteellisesti täällä huvitellessa.

Henkilökunta löysi myöhemmin yllätysbonuksen postilaatikosta. Tällaiset hauskat retket parantavat mielestäni ilmapiiriä aivan tavattomasti. Meistä on asiallista muistaa myös palvelusväkeä, kun asiat sujuvat hyvin. Rouvani laativat viestin aivan itse eivätkä tarvinneet minulta lainkaan neuvoja oikeinkirjoituksessa, vaikka olenkin aapiskukko. Minusta siinä on sanottu kaikki oleellinen tyylikkään kompaktisti.

Post Scriptum: 

Koko perheeni sekä myös palvelusväki haluaa toivottaa Betunian lämpimästi tervetulleeksi tämän palstan lukijoiden hilpeään joukkoon!


P.S.2 Keskeneräinen tässä. Sainpas suunvuoron! Jos kukkojen kuulumiset kiinnostavat, kerron, että fasaanikukkomme Alfred ei viitsi enää kiekua kuin vähän malliksi. Syrjänen ei korvaansa lotkauta Alfredin huutelulle, vaikka vahtii tarkkaan räkättejä ja muita lintuja, jopa matalalla lentäviä suihkukoneita. Fasaaninpoikasia ei ole ainakaan vielä näkynyt, eikä kanojakaan. Sen sijaan edellinen ykköskukkomme Kevätmieli on palannut! Hän on laajentanut etelässä sijaitsevaa reviiriään tännepäin ja kiekuu jo melkein talon nurkalla. Hänen komea yksivuotias poikansa Pikkukaula kuljeskelee myös taas pihassa. Ilmeisesti kukkotappeluiden aika on tältä lisääntymiskaudelta ohi.

Minäkin laitan vielä kuvan nyt kun pääsin koneelle. Toivottavasti tästä välittyy sinne asti sellainen yltäkylläinen omavaraisuuden ilo!