Miten puutarhuri syntyy

"Sanoisin, että ihminen tarvitsee tiettyä kypsyyttä, tiettyä isyyden ikää, jotta hänestä voisi tulla harrastelijapuutarhuri. Lisäksi hän tarvitsee oman puutarhan. Tavallisesti hän teettää sen ammattipuutarhurilla ja luulee voivansa ihailla sitä työpäivänsä jälkeen ja nauttia kukista ja kuunnella lintujen laulua. Päivänä muutamana käy niin, että hän istuttaa omakätisesti yhden kukan; minä istutin mehitähden. Samalla hieman maata pääsee jonkin hiertymän tai haavan kautta hänen ruumiiseensa ja aiheuttaa eräänlaisen myrkytyksen tai tulehduksen; sanalla sanoen hänestä tulee innokas puutarhuri. Tarvitsi vain antaa pikkusormi, ja koko käsi jäi kiinni."

Karel Capek: Puutarhurin vuosi  1929

Tämä kirja on aina ajankohtainen ja onkin minulla lähes jatkuvassa luennassa. Se seuraa vuodenkiertoa uskollisesti kuukausi kuukaudelta, tietysti aina puutarhurin näkökulmasta. Väliluvuissa käsitellään kiinnostavia aiheita kuten maanparannusta, säätiloja, naapurikateutta, perheen asettamia rajoituksia puutarhanhoidolle, puutarhurin tuskia ja iloja. Kuvitus on kirjailijan veljen Josef Capekin kynästä.

Karel Capek oli toimittaja, dramaturgi, kääntäjä ja kirjailija, jonka humoristinen ote ja humaani maailmankatsomus tekevät hänen teoksistaan ajattomia. Joskus toki kirjailijan mielikuvitus pillastui, etenkin hänen luodessaan sen tyylilajin tekstiä, jota sittemmin on ruvettu kutsumaan scifiksi. Kun hän innostui kynäilemään täysin mahdotonta luikuria, eikä hänen kuvittelemilleen asioille ollut edes sanoja, niitä piti keksiä itse. Ainakin yksi hänen päästään peräisin oleva sana on juurtunut tsekin kielestä suomeenkin: "robotti". Mikähän sekin lienee; kyllä nuo tieteiskirjailijat ovat irti todellisuudesta!

Puutarhurin vuosi on käännetty suomeksi parikin kertaa. Vaikka näette kuvassa nuhruisen ja kovia kokeneen opuksen, kyseessä on kuitenkin uusi, Eero Balkin kääntämä laitos vuodelta 2002.

"Jos puutarhuri olisi kehittynyt maailman alusta lähtien luonnollisen valinnan kautta, hänestä olisi varmasti tullut jokin selkärangaton. Mihin puutarhuri selkää edes tarvitsee? Kaikesta päätellen vain siihen, että oikaisee sen aika ajoin ja virkkaa: "Kylläpä selkää särkee!" Jalat taas voi asetella monella tavalla: voi istua kyykyssä, olla polvillaan, taittaa jalat jotenkin alleen tai vaikka lopulta niskan taakse. Sormet ovat hyviä palikoita kuoppien tekemiseen, kämmenet murskaavat paakkuja tai siirtävät multaa, kun taas pää toimii piipun ripustimena; vain selkä ei tahdo antaa periksi, vaikka puutarhuri yrittää taivuttaa sitä parhaansa mukaan. Eihän kastemadollakaan ole selkää. Puutarhuri loppuu ylhäältä tavallisesti takamukseen: kädet ja jalat hänellä ovat harallaan, pää jossain polvien välissä niin kuin laiduntavalla tammalla. Hän ei ole mies, joka toivoisi "edes hiukkasen lisää pituutta"; päinvastoin hän taittuu kaksin kerroin, kyykkii ja lyhentää itseään kaikin mahdollisin tavoin; harvoinpa häntä näette yli metrin pituisena."

Luultavasti en pysty vastustamaan kiusausta palata tähän teokseen vuodenaikojen vieriessä. Pysykää kanavalla.

Hyönteispyydys

Valitin alkukesästä, että meillä oli normaalia enemmän ampiaisia. Ei ole enää, vaikka emme ole hävittäneet yhtään pesää (kun ei ole löytynyt). En tiedä, mihin ampiaiset ovat kadonneet; tähän aikaan vuodesta niistä on yleensä eniten kiusaa. Sen sijaan meillä on pilvin pimein kukkakärpäsiä. Tämä vuosi on sikäli todella erilainen kuin edelliset.

Meillä roikkuu muutama tällainen ampiaisansa kriittisissä paikoissa puutarhassa. On niitä kyllä ollut menneinä vuosinakin, eivätkä ne ole silloin vähentäneet ampiaisia näin jyrkästi, koska ampiaiset ovat lisääntyneet nopeammin kuin ansat ovat keränneet niitä. Joku muu on nyt ollut asialla. Ansassa ei tänä vuonna edes ole ampiaisia, koska niitä ei nyt vaan ole.

Tähänkin ansaan näyttää menneen lähinnä kärpäsiä. Suosittelen tällaista häkkyrää huussin nurkalle, jos lukijoiden joukossa on huussi-ihmisiä. Kärpäsille myydään omaa erillistä pyydystä, mutta ne eivät ilmeisesti osaa lukea kovin hyvin ja menevät siksi myös ampiaispyydykseen ihan samalla innolla.

Pyydys on rakenteeltaan yksinkertainen: korkillinen muovipönttö, jossa on sivuissa reiät. Reikien välissä on muoviputki, jossa pari reikää alas pönttöön. Kun putki on tumma ja pönttö läpinäkyvä, yleensä valoa kohti lentävät öttiäiset eivät helposti löydä ulos. Pöntön pohjalla on vastustamatonta nestettä, jota saa ostaa puutarhakaupasta, mutta jota voi myös tehdä itse vedestä, omenaviinietikasta, hunajasta ja parista tipasta astianpesuainetta (pintajännityksen pienentämiseksi, jotta ötökät hukkuisivat helpommin). Pöntönkin voi toki tehdä itse vaikka limsapullosta, ja netistä löytyy nikkarointiohjeita.

Pönttö ei haise pahalle, vaikka se olisi täynnä raatoja. Se kannattaa tyhjentää silloin tällöin, viimeistään silloin kun nesteessä on ampiaisia / kärpäsiä niin paljon, ettei siihen enää mahdu hukkumaan. Mielellään tietysti vähän ennenkin.

Jos pyydyksessä on ampiaisia, se kannattaa tyhjentää astiaan, jossa on saippuavettä. Näin hengissä olevat ampiaiset eivät pääse lennähtämään pöntöstä ja pistämään tyhjentäjää.

Meillä on ollut näitä käytössä usean vuoden ajan. Niihin ei yleensä mene hyttysiä, kimalaisia eikä perhosia. Pari mehiläistä on mennyt satimeen, luultavasti ihan vahingossa. Houkutusneste kun tuoksuu käyneelle omenalle, se ei erityisemmin vedä puoleensa medenkerääjiä.

Ansa on myrkytön eikä syö sähköä.

MUOKS: Katso tästä aiheesta myös Ampiaisdilemma.

Keiden pitää meikata?

Tähän aikaan vuodesta monet palaavat töihin kesäloman jälkeen. Joku on saattanut lomalla päästää itsensä luonnontilaan, ja nyt täytyisi sitten sivistää ulkomuotoaan työelämän vaatimuksia varten. Onpa joku saattanut jättää meikkaamattakin lomalla ja opettelee nyt tätä tapaa uudestaan. Syksyn muotivärit pitää tietysti opiskella ja uudet tuotteet ja tekniikat tutkia, ettei näytä aivan vanhanaikaiselta ja anna pomolle tai asiakkaille takapajuista kuvaa itsestään.

kuva: Canonsnapper. Kaikki jutun kuvat Flickristä.

Sitten on meitä, joiden ei tarvitse meikata.

Se herättääkin kysymyksen: keiden tarvitsee?

kuva: Wrote

Ilmiselvästikään miesten ei ole ainakaan toistaiseksi pakollista meikata pystyäkseen toimimaan putkimiehinä, lääkäreinä tai edes lentokenttävirkailijoina. Yhtä ilmiselvästi on naisia, jotka ajattelevat meikkaamisen olevan välttämätöntä ainakin asiakaspalvelutehtävissä, ehkä muunlaisissakin ammateissa. Mahdollisesti myös maitokaupassa asioidessa tai koiraa pissattaessa.

Mihin kasvomaaleja tarvitaan?

Yksi selkeä käyttötarkoitus on naamioituminen. Jos on todistajansuojeluohjelmassa, hiusten värin vaihtaminen, silmien ja suun muodon muuttaminen ja muu sellainen on aivan perusteltua.

Myös esittävät taiteilijat voivat tehdä eroa itsensä ja roolihahmonsa välillä maalaamalla kasvonsa. Näin saadaan nuoresta vanha, ehkä jopa toisinkin päin vähän matkaa. Miehestä tulee nainen, ihmisestä eläin. Roolihahmon luonteenpiirteitä voi korostaa liioitellen maalatuilla kasvonilmeillä, jotka näkyvät hyvin takariviin asti.

aurelie: "Night before"

Jostain syystä ajatellaan, että meikkaaminen tekee naisesta miesten silmissä viehättävämmän. Varmasti sillä ja muilla naisellisilla metkuilla - korseteilla, karvanpoistolla ja -lisäyksellä, luonnottoman värisillä ja muotoisilla kynsillä, koruilla, omituisilla vaatteilla jne. - tehdään selväksi, että miehen edessä on olento, joka on ennen kaikkea hyvin erilainen kuin mies. Se on arvaamaton ja salaperäinen. Se ei edes tuoksu ihmiseltä vaan joltain ihan muulta. Hyvältä tai pahalta, mutta joka tapauksessa aivan erilaiselta. Siinä on joitakin lapsenomaisia piirteitä, kuten karvattomuus, isopäisyys ja suurisilmäisyys, jotka herättävät ihmisessä luontaisen, tiedostamattoman suojeluvaiston. Riippumatta siitä, että valtava pää on saatu aikaan tupeeraamalla, hiuslakalla tai erilaisilla lisäkkeillä. Se vaikuttaa myös seksuaalisesti kiihottuneelta miehen olemuksesta: sen posket ovat punehtuneet ja huulet turvoksissa. Ehkä nämä elementit yhdessä (outous, suojeltavuus ja kiimaisuus) saavat miehen arvostamaan naista. Tai sanokaamme: kiinnostumaan naisesta? No, ainakin ne todennäköisesti herättävät miehen huomion. Jos se nyt on tavoitteena.

Entäs sitten ne meistä, jotka eivät mene työpaikalle tai lähikauppaan iskemään miehiä vaan esimerkiksi hoitamaan lapsia, käyttämään sorvia tai ostamaan makkaraa? Mihin tarkoitukseen kasvomaalausta käytetään silloin?

Täytyypä sanoa, että en tiedä.

Nebulaskin: "Look her!"

Olen kuullut sanottavan, että meikattu nainen antaa itsestään huolitellun vaikutelman. Että nainen meikkaa itseään, ei miehiä varten. Että meikkaaminen parantaa itsetuntoa. Että meikkaamattomuus on epäkohteliasta asiakkaita kohtaan.

Minun on oikeastaan vaikea uskoa yhtäkään näistä väitteistä.

Jos miesten meikkaamattomuus ei loukkaa asiakkaita, miten naisten meikkaamattomuus loukkaa? Ketä se häiritsee ja miksi?

Koska meikkaamisen saa lopettaa?

Jasondenys: "Kindly lady reading"

Richard Messenger "Filipino characters 12"

Roman Verneuil: "The old greek woman"

Millä tavalla viimeisten kuvien naiset ihanoituisivat, jos heidät meikattaisiin? Kenen mielestä?

Entä minä? Millä tavalla minä ihanoituisin?

Koska en keksi, en viitsi ruveta.

Minun ei tarvitse meikata. Koska olen sen arvoinen.