Kaikki kasvaa vaan

On koittanut se aika vuodesta, jolloin naapurin vanhaisäntä kokeilee leikkuupuimurin käynnistämistä. Sitten tulee korjausmies makaamaan sen alle ja vasaroimaan. Naapurin vanhaisäntä kävelee ympyröitä vieressä. Kun leikkuupuimurin käynnistää konehallissa, siitä kuuluu hienot jytinät makuuhuoneeseeni, jonka ikkuna lenkottaa aamuyöllä auki siihen suuntaan.

Päiväksi suljen visusti ikkunan ja vedän pimennysverhon eteen. Yläkerran asunnossa paistuu muuten taas iltasella.

Leikkuupuimurin murina ei häiritse untani. Toki minä siihen herään, mutta aamuisin uneni on erityisen makeaa. Se on ainoa aika, jolloin nukkuminen on helppoa. Käännän kylkeä ja siunaan maanviljelijöitä, jotka oikean hetken koittaessa raatavat vuorokauden ympäri, jotta minulla riittäisi leipää ensi talvenakin.

kohta korjuukypsää

Tuleentunut pelto tuoksuu hyvälle. Tämä on mukava aika vuodesta.

salkopapu Blauhilde

Salkopavulle ei tahdo salko riittää. Kiipeilen pätkimään sitä latvasta, jottei siitä tule taas valtavaa takkua, josta ei löydä salkoa eikä papuja.

Se kukkii!

Viiniköynnöstä ei ole leikattu moneen vuoteen. Siitä se tykkää ja kiipeää lonkeroillaan koivuun useasta kohtaa. Satoakin näyttäisi tulevan, vaikka viimevuotiseen verrattuna maltillisesti. Rypäleet jäävät pieniksi ja happamiksi näissä olosuhteissa, mutta maistelemme niitä silti. Happamiahan muutkin marjat ovat täällä, niin kuin myös luumut, kirsikat, omenat ja kaikki, etelän ihmeisiin verrattuina.

Poikkesin isän luona. Isällä on kasvihuone ja isompi kasvimaa kuin minulla. Sain tuliaisia. Olisikohan kasvihuone kiva vai olisiko siitä liikaa työtä? Oikeiden tomaattien syöminen ainakin on kivaa! Ehkä joskus tulevaisuudessa voisi alkaa haaveilla kasvihuoneesta. Eläkkeellä?

kehäkukka ja kärpänen

Meillä on nyt erittäin paljon kukkakärpäsiä. En ole koskaan ennen nähnyt tällaisia kukkakärpäspilviä. Voisiko se johtua samettikukista, joita kasvatan nyt ensimmäistä kertaa, vai lieneekö tämä joku yleisempi ilmiö? Samettikukissa ne ainakin näyttävät viihtyvän. Kukkakärpäset tunkevat myös käsille istumaan ja maistelevat ihoa pikku kärsillään. Vähän ne kutittavat, mutta ei niistä muuten suurta riesaa ole. Tapahtuuko tämä vain meille vai ovatko kukkakärpäset vallanneet teidänkin ilmatilanne?

Lomamatka

Kävin tänä kesänä myös lomamatkalla. Ajoin neljän päivän aikana autolla yli tuhat kilometriä ja ehdin lisäksi kyläillä parissa paikassa, vähäsen auttaa muuttohommissa sekä viettää päivän eläinpuistossa. Aika keskeiseen asemaan nousi ruuan etsintä. Mielellään sitä söisi hyvää ruokaa matkallakin. Se, että nykyään vierastan tehotuotettua lihaa, onkin aikamoinen vamma monissa ravintoloissa. Kasvisvaihtoehto saattaa olla surkea laitosruokaeines, ja kalaruokakin yllättävän yksitoikkoista. Caesar-salaatti sitten pelastaa tilanteen, taikka ei.

Normaalia enemmän tuli nautittua vehnäjauhoja eri muodoissa.

Tulin myös siihen tulokseen, että vaikka pussitee ei ole teetä, se on kuitenkin ihan kelpo juoma. Hyväähän se ei monestikaan ole, mutta siihen liittyy kaikenlaisia makumuistoja elämän valtateiden varrelta. Kyllä sitä pystyy juomaan. Paitsi paikkakunnilla, joissa on todella pahanmakuinen vesi, ja sitä pölypussia sitten liotetaan lämmitetyssä sellaisessa. Ööögh!

Kuvat, joita seuraavaksi tarjoilen, ovat Ähtärin eläinpuistosta. Teistähän ei ole kukaan koskaan nähnyt kuvaa hirvestä tai karhusta, joten nämä ovat varmastikin hyvin jännittäviä kaikkien mielestä. En ole niin luova, että olisin ottanut kuvan pussiteestä tai maitolaiturista; olin ihan perusturistimoodilla matkassa. Alakerran isäntäkin oli mukana, ja osa kuvista on hänen ottamiaan. Ne, jotka on otettu oikealla kameralla. Pokkarikuvat ovat minun.

uroshirvi

hirvenvasoja

Katselin hirviä kauemmin kuin yleensä luonnossa kohdatessamme. Olisin hyvin voinut viettää siinä pidemmänkin ajan. Ilmeisesti muillekin on käynyt näin, koska Ähtärin eläinpuistossa on rakennettu hirviaitauksen viereen grillipaikka penkkeineen. Siihen sopii jämähtää.

Taas kiinnittyi huomio noihin mahdottoman pitkiin koipiin. Vasatkin kävelevät kuin puujaloilla.

eri-ikäisiä villisian porsaita

Villisika on minusta hyvin sympaattinen eläin. Haiseekin hyvälle. Possujen joukossa oli yksi muita pienempi runtti, joka varmaan olisi luonnossa jo menehtynyt, mutta tuolla aitauksen turvassa hyvinkin pärjäilee, kun kärsän eteen ruokitaan.

Varislintuja oli eläinpuistossa runsaasti samoista syistä. Korppejakin nähtiin enemmän häkin ulkopuolella kuin häkissä.

Kuva-arvoitus:
Minkä Suomen luontoon kuulumattoman kissaeläimen maailman kaunein häntä on kuvassa? Oikea vastaus tämän postauksen lopussa.

visenttejä

Tuollaisessa niskakyttyrässä on jotain todella puoleensavetävää. Sonnilla on myös turkki hienossa kunnossa, kun lehmien kyljissä vielä roikkuu epämääräisiä vanhan talvikarvan repaleita. Aika äijä!

karhu

Ähtärin eläinpuistohan on kuuluisa joogaavista karhuistaan. Taito siirtyy sukupolvelta toiselle. Palkkioksi hienosta esityksestä henkilökunta heitteli otuksille hedelmäjäätä. Nuori polvi ei vielä täysin hallinnut joogaliikkeitä ja turvautui perinteisempiin kerjäysasentoihin, kuten kahdella jalalla seisomiseen, mutta alakuvassa katsotaan mammalta oikean tekniikan mallia.

Lopuksi päästän teidät sietämättömästä jännityksestä ja paljastan kuva-arvoituksen vastauksen.

lumileopardi

Olihan tuo mukavaa vaihtelua. Nyt käännän taas huomioni omaan puutarhaan. Pudonneet omenat pitäisi keräillä ennen nurmikonleikkuuta. Ja sitten kompostihommiin. Moniaita haketettavia risukasojakin olisi, ynnä kitkemistä (lue: raivaamista). Mustat viinimarjat on kerättävä ja mehustettava. Milloinhan ehtisi metsään?

Vieläkö minä istun tässä koneella! Ulos!

Puhtia rakkauselämään

Kaikkihan tietävät, että porkkanoiden syöminen on hyväksi terveydelle monellakin tapaa.

Tällaisen porkkanan syöminen, varsinkin uudenkuun aikaan hyvässä seurassa, ei ainoastaan hehkeytä ihoa ja paranna näköä vaan antaa lisäksi uutta virettä rakkauselämään koko loppuvuodeksi, ellei suorastaan vuosikymmeneksi.