Kuvia Korkeasaaresta

Arvostan eläintarhojen tekemää suojelutyötä. Minusta eläintarhojen eläimiä on paljon vähemmän syytä sääliä kuin jokapäiväistä tehopossuamme tai turkiskettua häkissään. On upeaa, että meilläkin on Korkeasaaressa eläimiä, jotka ovat luonnosta jo kuolleet sukupuuttoon ja jotka on saatu eläintarhojen yhteisponnistuksin suojeltua ja palautettua luontoon. Toisia, jotka ovat vaarassa hävitä, säilytetään useissa eri eläintarhoissa kuin geenipankissa, pahimman varalta.

Käyn mielelläni eläintarhassa. Eväsretkellä ja siellä hyvässä reilun kaupan kahvilassa. Ja eläimiä kuvaamassa tietysti.

 

Tästä on vaikea tietää, onko kuva tarkka vai ei, kun kohde on ääriviivoiltaan noin sumea.

Äidistä kannattaa ottaa mallia.

Eniten tuli kuitenkin kuvattua naakkoja, vaikka niitä on kotonakin. Meillä ei ole ihan näin komeita puita vielä.

Kotona naakat eivät tule näin lähelle.

Jännittävin eläinhavainto saatiin kuitenkin parkkipaikalla Mustikkamaalla. En ollut nähnyt tällaista koskaan ennen. Ja vaikeaa oli saada kuva, jossa pikkutikalla on pää paikallaan. Hän touhusi kovaa vauhtia ja antoi kyytiä kaikelle, mikä männystä lähti irti.

Se oli kyllä hyvä ja monipuolinen retki, monella tapaa antoisa. Kävisinkö uudestaan vielä tänä kesänä?

Heinäkuun paras resepti: mustikat ja möhmelö

Älkää sanoko mitään, ennen kuin olette maistaneet!

Möhmelön ohje:

2 dl maustamatonta jugurttia
2 dl kermaa
2 dl valmista kinuskikastiketta

Sekoitetaan keskenään, kaadetaan käsin poimittujen mustikoiden päälle. Nautitaan. Möhmelöä lisätään annokseen tarpeen mukaan.

Kinuskikastikkeen voi toki tehdä itsekin. Kermaa ja jugurttia saa luomuna, suosittelen. Ei maun tai terveellisyyden takia, vaan siksi että vain sillä tavalla voi olla varma ettei hyväksikäytä ketään lehmää, joka joutuu elämään elämänsä päästään kiinni kytkettynä. Suomalaisista lypsylehmistä joka kymmenes joutuu vieläkin. Samalla tulee varmistettua, ettei lehmälle ole syötetty geenimuunneltua soijaa. Suuret suomalaiset rehutalot ottivat gm-soijan vähin äänin resepteihinsä tänä keväänä. Mutta nyt harhaudumme jo hieman alkuperäisestä ohjeesta.

Nauttikaa!

Juuri nyt

Nurmikko kasvaa niin että illalla, kun muut äänet hiljenevät, voi kuulla pientä nitinää.

Peruna kukkii. Kun multa loppui harjusta, peittelin potut vielä oljilla. Maan päällä on kasvu niin hurjaa, etten halunnut enää villitä sitä ruohosilppukatteella. Maan alle en ole kurkistanut. Mutta pian!

Salkopapu kiipeää.

Ojassa kasvaa valeriaanaa.

Palavarakkaus ja oranssi päivänlilja kukkivat.

Kehäkukka on vallannut valkosipulipenkin. Valkosipulin lehdenkärjet jo kellastuvat. Kahden viikon sisällä nostan sadon liiteriin kuivumaan.

Surin, ettei ajuruoho ole tarttunut tänne kylvämällä eikä taimia siirtämällä. Niin vain sitä onkin nyt yhtäkkiä tuolla hiekalla monessa paikassa, kun oikein tarkkaan katsoo.

Mäkimeirami kukkii. Jonkun mehiläiset tekevät nyt oreganohunajaa.

Omenat kasvavat ja kasvavat, pikkuhiljaa.

Viinimarjat ja karviaiset pullistuvat, keräävät sokeria ja saavat väriä.

Linnut syövät taas saskatoonit jo raakileina. Kypsä marja olisi mustansininen. Ehkä tänäkin vuonna onnistumme maistamaan pari.

Mustikka on kypsynyt. Tää on mun marja.