Taas on valkosipulia

pieni ja iso

Itse kasvatettu valkosipuli (oik) on erilaista kuin kaupasta ostettu (vas). Kuvaan ei ole mitenkään valittu erityisen isoja tai pieniä kynsiä, otinpahan vaan mitä sattui olemaan irtona. Toki tiedämme, että koolla ei ole väliä, mutta onhan tuoreessa valkosipulissa lisäksi vallan erilainen maku kuin kuivassa, Kiinasta rahdatussa. Ja on ilo olla lähes omavarainen edes jossain asiassa.

Osa valkosipuleista kasvoi näinkin säädyllisesti lähes monokulttuurissa ja riveissä,

kun taas osalla oli ehkä hieman liikaakin seuraa. Tässä penkissä on valkosipulin lisäksi palsternakkaa, ja kun laatikon kulmista jäi jotain talven hampaisiin, länttäsin niihin parsakaalit. Kehäkukat tulivat itsestään, ja on sinne joukkoon siunaantunut korianteriakin, ihan yllättäen ja pyytämättä. Mutta niin vain tuli valkosipulia tästäkin laatikosta.

Aloin nostaa valkosipuleita hyvissä ajoin, heinäkuun puolivälissä. Nykyisellään päiväurakkani ovat pikkuisia puuhastelunkulmia, ja tähänkin hommaan meni useita päiviä. Kuvassa siis yhden päivän sadonkorjuu. Huomasin, että valkosipulien kuoriminen ja siistiminen onnistuu paremmin, kun ne ovat saaneet kuivahtaa ihan tälleen päivän tai pari. Perustin kynsilaukkahoitolan alakerran isännän verstaan nurkalle, niin että pystyimme rupattelemaan töiden lomassa. Olikin mukavaa. Siitä, miten minulla on tapana hoitaa tämä homma, on menneinä vuosina kerrottu täällä ja vielä yksityiskohtaisemmin täällä.

Tänä vuonna valkosipulit olivat ihmeen terveitä ja toukattomia, vaikka osa niistä kasvoi laatikossa, jossa oli valkosipulia viime vuonnakin. Tämä on taas näitä luonnon ihmeitä. Ei voi selittää.

Tuollahan niitä kynsilaukkoja näyttää olevan kottikärryllinen menossa jatkokäsittelyyn. Samasta heinäkuisesta kuvasta voit havaita, että omenapuun oksia on jouduttu tänä vuonna tukemaan. Perunakin siinä kukkii, ja vasemmassa reunassa salkopavut ovat alkaneet kiipeillä risutunnelissaan. Nyt niistäkin jo pitää korjata satoa parin päivän välein.

Yksi kärry tulossa ja toinen jo menossa.

Valkosipuleita on ripusteltu sinne tänne puuliiteriin kuivumaan. Otan ne sieltä sisään kellariin joskus syksyllä ja pätkäisen varret kompostikasaan.

Olemme saaneet jo hyvin kulutettua tätä syö-nämä-heti -korillista. Tähän tulevat ne valkosipulit, joiden talvisäilyvyyttä voi syystä tai toisesta epäillä.

Esimerkiksi eilen tein ruokaa, jonka reseptissä luki "kolme valkosipulinkynttä". Noudatin ohjetta pilkulleen, mutta ehkä valkosipulin määrä lopulta kuitenkin oli suurempi kuin reseptin laatija oli ajatellut. Mitäs laittavat niin epätarkkoja ohjeita. Hyvää tuli.