torstai 24. maaliskuuta 2016

Kukkorekisteri, fasaanipaisti ja pääsiäisaskartelu

Olan tässä talven mittaan itseäni viihdyttääkseni perustanut rekisterin fasaanikukoista. Siitä on sitten ollut hyötyä ja iloa, kun olen yrittänyt ymmärtää valtapeliä ja muita jännittäviä sosiaalisen elämän kiehkuroita, joita silmieni edessä esitellään.

Kanoja en edes yritä tunnistaa, mutta kukkojen suhteen olen ymmärtääkseni nyt onnistunut melko hyvin. Rekisterissä on kymmenen hemmoa ja arvojärjestyskin on selvillä lukuun ottamatta Patea, joka tuli muita myöhemmin, ja jota en ole havainnoinut yhtaikaa jokaisen muun kanssa. Aika korkealle hän singahti kuitenkin, mutta vielä on selvittämättä, onko hän neljäs vai viides. Ehkä se jääkin arvoitukseksi. Mitäpä olisi elämä ilman näitä pikku epätäydellisyyksiä.

Jokaisesta kukosta pitää tietysti tunnistuksen varmistamiseksi nähdä kulmakarvat sekä kaulus edestä, takaa ja kummaltakin sivulta. Lisäksi pyrstön tyvi kertoo paljon, ja käytös tottakai. Sinua säästääkseni laitan tähän esittelynumeroon kuitenkin vain yhden kuvan jokaisesta. Älä siksi vaivu epätoivoon, jos mielestäsi kaksi kukkoa näyttää ihan samalta. Et ole nähnyt heidän kaikkia puoliaan.

Aloitetaan sosiaalisten tikkaiden alimmalta puolalta:


Ripa Risahäntä. Pyrstön tyvi aivan kalju. Tämä on monesti merkkinä heikosta asemasta. Ilmeisesti kukot pyrkivät nokkimaan toisiaan tuohon kohtaan, yrittävät ehkä kiskoa pyrstösulkia toisiltaan. Toisaalta meillä on kahtena keväänä ykköskukko menettänyt pyrstönsä kokonaan, eikä se ole haitannut hänen ykkösyyttään. Nämä on näitä kukkojen juttuja, en pysty selittämään.

Jos jollekulle olen väittänyt, että rekisterissä on vain yhdeksän kukkoa kymmenen sijasta, se johtuu siitä, että Ripan tarralappu oli pudonnut seinältä ja leijaillut roskikseen. Sori siitä, Ripa!




Veka Valkonaama. Hänestä on ollut ihan oma juttu. Aika helppo tunnistaa, eikö?




Vahku sai nimensä VAHvojen KUlmien perusteella. Vahku ei ole arvojärjestyksessä korkealla, mutta hänellä on kavereita.




Eikan nimi tulee siitä, että hän EI ole KAkkonen, vaikka ensi silmäyksellä näyttää tältä kovasti. Kummallekin on suotu melko vähän kaulusta. Mutta on heissä erojakin. Esimerkiksi kulmakarvoissa (Kakkosella on) ja pyrstössä.




Urmas on yksi useimmin talven mittaan täällä käyneistä kukoista. Hänet on voinut bongata harva se päivä. Urmas on moderni mies: hän on värjännyt kulmakarvansa oranssiksi. Urmas on myös Vekan kaveri.




Katko. Kulmakarvat ovat katkoviivoja. Katkoa ei ole näkynyt moneen aikaan, mistä syystä ei ole varmuutta, miten hän ja Pate suhtautuvat toisiinsa arvojärjestyksessä.

Jaa mutta siitäpäs tulikin mieleeni... Eihän sinua haittaa, jos jätän kukkorekisterin esittelyn kesken? Meillä on taas ollut Salaperäinen Katoamistapaus tai suorastaan Murha Tuijassa. Seuraa herkkänahkaisimmille sopimattomia kuvia. K16.





Pihatiellä oli eilen tällainen.


Akka oli käynyt hakemassa fasaanipaistin ja harakat olivat siivonneet jäljet. Aika tarkkaan nokittu, vai mitä? Ilman veitsiä ja haarukoita, tai edes sormia. Valitettavasti tällä kertaa meni kana. Miksi oi miksi, kun kukkojakin olisi ollut yli oman tarpeen!



Akka oli tehnyt varsinaisen tekosensa tuijan kätkössä. Vasta harakat olivat kiikuttaneet jäännökset ihmisten ilmoille.

Kanahaukan on riskaabelia iskeä tuuheaan tuijaan risujen joukkoon, missä fasaaneilla on turvapaikkansa. Mutta jos tämä on se sama kanahaukka, joka tässä pyöri muutama vuosi sitten, kun fasaanikanta oli viimeksi runsaimmillaan, se osaa laskeutua maahan tuijan viereen ja kävellä tuijan sisään. En ole tosin nähnyt tällä tekniikalla saatavan saalista, mutta yritetty on. Tiedä, vaikka nyt olisi onnistunut.


Tuossa olisi nyt materiaalia pääsiäisaskarteluun taas.

Ethän sinäkään enää jaksa lukea, kun en minäkään jaksa kirjoittaa? Jatketaanko sitä kukkorekisteriä toisella kertaa? Esittelen sitten ne varsinaiset starat. Onhan tässä aikaa.



15 kommenttia:

  1. Onpas siellä aikamoinen sotatannernäkymä. Luonnossa kuitenkin syödään elääkseen, ei huvikseen, joten luultavasti tarpeeseen meni.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tarpeeseenpa tietysti. Kaikki pyrkivät joka päivä syömään jotain. Lisäisin vielä, että tuon rangankin joku oli yöllä hakenut pureskeltavakseen. Kettua epäilen. Hukkaan ei liene mennyt mitään.

      Poista
  2. Varsinainen murhamysteeri, murhaajakin jo selvitetty. Nälkään haki, minkäs teet.

    Mutta voi sentään: Urmas meikkaa ?!?

    Voidaan hyvin pitää taukoa, jaksamista sinulle ja rauhaisaa kukkoseurantoja pääsiäiseksi! Palataan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Akka on toki syytön, kunnes toisin todistetaan. Täällä somessa voi pitää tällaista vihapuhetta ja julkaista epäillyn nimen ikään kuin syyllisyys olisi varma, vaikka kyseessä on silkka ennakkoluulo! Oikeastihan kanasen on voinut kyniä kuka vain, esimerkiksi minä.

      Urmas ei meikkaa; hänellä on kestovärjäys.

      Hyvää päästäistä myös sinne!

      Poista
  3. Tuija onkin vaativa työskentely-ympäristö. Olen katsonut harakoitten ponnistelua, kun ne rakentaa pesää keittiön ikkunan takana olevaan tuuheaan tuijaan. Varislinnuthan on älykkäitä, mutta miten se rakentaja osaakin pujotella melkein itsensä pituisen jäykän oksan sinne ihan rungon lähelle, mihin pesää kyhätään!

    Aterian pyydystäminenkin vaatii kyllä myös omat konstinsa! Varsinkin kun se luultavasti panee vastaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meilläkin oli harakanpesä tuijassa! Valitettavasti en havainnut projektia ennen kuin poikaset olivat jo pesässä. Vanhemmilla oli kaksi ovelaa salalentoreittiä pesälle, niin että pääsivät pitkään kulkemaan sinne paljastumatta.

      Onneksi ei tosiaan tarvitse itse metsästää (kaikkea) ruokaansa!

      Poista
    2. Niinpä! Ja ajattele, ilman aseita tai mahdollisuutta rakentaa ansoja!

      Poista
  4. No on tosiaan tarkkaan kaluttu ranka. Ei mene mitään hukkaan!

    Mutta aiemmin epäilin, että mejän pihalle ei tuu vieraita, kun on aita, mutta olipa eilenillalla jänis! Koirat meni ihan tolaltaan. Aamulla näin, että jänö oli suorin tein leiskauttanu aidan matalimmasta kohdasta karkuun.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oli varmaan pupulla kauhun hetkiä, kun tajusi olevansa aidatussa pihassa koirien kanssa! Onneksi tajusitte tehdä tarpeeksi matalan aidan, että siitä pääsee yli.

      Poista
  5. Oi ei, mikä kohtalo! Jollakin on nyt vatsa mukavasti lintupaistia täynnä.
    Meidänkin pihalla pörrää yksi ylväs kukko ja tuijan alla piileskeli pari kanaa. Sain ne videoitua perjantaivideolle. Viikko sitten sain kuvattua kukon, kun se ärhenteli meille ikkunan takana :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Monikin on nauttinut tuosta paistista. Kaikki on käytetty tarkkaan. Meidän kukot eivät ärhentele, mutta niitä saisi kyllä vielä jonkun verran harventaa.

      Poista
  6. No onpas...hm, kodikas...näky, vähän tuommoista se on täälläkin, kyyhkynrintaan mieltyneen varpushaukkarouvan valtakunnassa. Piti käydä oikein linkin takaa kurkkaamassa, miltä teidän Akka näyttää. Jo on hieno lintu, ja selvästi tavoiltaankin suhteellisen siivo kuten pihahaukan kuuluu! Kukkokokoelmakin on komea, noihin tosin taitaa kiintyä vähän enemmän kuin puluihin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä minä koitan olla kiintymättä, no, ainakaan kaikkiin. Syödyksi tuleminen on kuitenkin normaali tapa päättää päivänsä luonnonjärjestyksessä.

      Poista
  7. Hurjan näköistä, mutta nälkään on tuo kaveriparka syöty.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aika lailla samalta se toisaalta näyttää, kun vaikka kanista leikkaa lihat. Vaikka itse käytänkin veistä ja leikkuulautaa. Tällaistahan on elämä (ja kuolema) Oikeassa Maailmassa, josta Homo sapiens on päässyt vähäsen vieraantumaan.

      Poista

Kiva kun kommentoit!
Vinkki: kopioi tekstisi muistiin ennen kuin painat "julkaise"!
Blogger syö hyviä juttuja.

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...