maanantai 28. syyskuuta 2015

Luonnonvärisiä kaneja

Kanien värigenetiikka on ihan oma tieteenhaaransa. Meidänhän ei tarvitse väreistä piitata mitään, koska emme käytä kanien nahkoja. Lihakanit menevät teuraaksi liian nuorena, että niistä saisi hyvälaatuiset turkit. Joten meille on siis aivan sama, minkä värisiä kanit ovat vai ovatko minkään. Kuka uskoi?


Kaikki paistikkaamme ovat ns. luonnonvärisiä. Sen näkee tuosta vaaleasta silmänympäryksestä. Kuvassa Mixin poikaset, jotka ovat kaniväen termein luonnonharmaita (A_ B_ C_ D_ G_) ja luonnonkeltaisia (A_ bb C_ D_ G_). Joissakin heistä on enemmän "punavahvistusta" kuin toisissa, ja sen vuoksi osa näyttää punertavammilta kuin toiset. Perusvärin päälle kanilla voi vielä olla yksi, kaksi tai kolmekin punaisuusgeeniä, taikka sitten tietysti olla olematta. Maxi-täti, joka on aivan ketunpunainen, on perusväriltään geneettisesti samanlainen kuin tuossa keskellä olevat kaksi luonnonkeltaista pupua, mutta hänellä on lisäksi kaikki kolme punavahvistusta (AA bb CC DD GG y1y2y3).

Tämähän tuli selvästi selitettyä.


Luonnonvärisillä kaneilla on myös vaalea vatsa, samoin jalkojen sisäsivut ja hännän alapuoli. Myös tuo viehättävä kylkikuvio kuuluu asiaan.



Samaten vaalea alue kuonossa ja leukaperiä noudatteleva vaalea viiva (joka ei vielä poikasilla näy selvästi).


Yllä olevat kuvat ovat jo melko vanhoja. Poikasten turkki on jälleen muuttunut:


Tummia sävyjä on tullut lisää. Luonnonväristen kanien jokainen karva on raidallinen. Nyt osassa karvoista on tumma kärki. Pohjavilla on suunnilleen saman väristä kuin hännänpäällinen.


Tältä me näytämme nykyään. Ihan pikkuisilta pupusilta vielä.

Ja meitä kiinnostaa kovasti kaikki uusi nakerrettava. Niin kuin tuo musta laatikko. Se on varmaan jotain hyvää! Ei kai tarjoilija sitä muuten tänne työntäisi. Tutkitaan!




Kanien kuvaaminen on hauskaa ja helppoa, ne jaksavat poseerata paikoillaan vaikka kuinka kauan.

--------------

Tervetuloa seuraamaan tätä blogia, Ariel!


19 kommenttia:

  1. Voi että sulla on tietoa noista karvapalloista! Kiva taas saada teidän kuulumisia!

    VastaaPoista
  2. Suloisia pupuja. Mulla on ollut lapsena albino maatiaiskani, joka oli niin kiltti ja seurallinen.
    Kolme vuotta sitten kuoli meidän rakas leijonanharjaskani, joka eli 6 vuotiaaksi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eikös vaan olekin. Meilläkin on ollut niitä valkoisia punasilmäisiä, mutta tykkään näistä luonnonväreistä enemmän. Lihakaniteollisuus yleensä suosii valkoisia kaneja.

      Poista
  3. Onpa ne lutuisia ja niissä on yllättävän paljon värieroja.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin, vaikka tässä on vasta kaksi tavallisinta perusväriä.

      Poista
  4. Mielenkiintoista värigenetiikkaa! B:n muuttuminen bb:ksi siis muuttaa kanin harmaasta keltaisemmaksi?
    Suloisia ovat kyllä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä. B-lokuksessa tunnetaan neljä eri alleelia, joista kaikkein resessiivisin eli b poistaa mustat sävyt eli käytännössä tuottaa keltaisen värin. Luonnonvärisyys taas määräytyy G-lokuksessa. Jos kanilla on dominoiva G-alleeli, siinä näkyvät luonnonmerkit, joista tässäkin jutussa kerrotaan.

      Poista
  5. Ovatpa he kauniita ja osa niin tutun näköisiä. Täällä taitaa olla muutama puolisisarus kasvamassa ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu, näiden iskä on vaihtokauppojen kautta kulkeutunut teiltä meidän naapuriin. Hän oli sitten meiltä naapuritilalle palattuaan karannut häkistään ja viettänyt puutarhaelämää kahden samaan aikaan karanneen neitikanin kanssa. Karkulaiset ovat nyttemmin palanneet koteihinsa, ja puolisisaruksia on tullut lisää kaksi pesällistä :)

      Poista
  6. Mielenkiintoisia nuo värigeenit. Otukset itsellään 'syötävän' söpöjä...

    VastaaPoista
  7. Aivan hurmaavan värisiä kaneja. Itsekin haluaisin joku kesä (liha)kaneja.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kaninkasvatus on mukava harrastus ja vie helposti mennessään, vaikka se teurastaminen ei niin kivaa olekaan.

      Poista
  8. Miten ihmeessä raaskit lahdata noi?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eihän tuollaisia kuvan palleroita raaskisikaan, mutta kohta ne ovat isoja vötkäleitä jotka alkavat tapella keskenään ja kuseskella pitkin seiniä. Sitten jonain aamu- tai iltapimeänä niille ruokaa ja vettä rahdatessa tulee mieleen että eiköhän nämä ala olla jo teuraskypsiä.

      Ja auttaa siinä sekin kun miettii kaupan broilerisuikaleen elämää. Sellaista tuotantoa ei raaski tukea, mutta näistä omalla pihalla kasvaneista tietää, että niillä on sentään ollut aika kivaakin. Pidän kunnia-asianani tappaa ne niin etteivät ne huomaakaan. Eihän se kivaa ole, mutta minun herkät tunteeni eivät olekaan tässä tärkeimmät, vaan se mitä ruokani on joutunut tuntemaan.

      Onneksi kaupasta saa nykyään luomubroileria, niin ettei valkoinen liha ihan lopu pöydästä, kun lopetan kaninkasvatuksen. Kasvissyönti olisi tietysti vielä eettisempi ja ekologisempi vaihtoehto. Tosin eivät porkkana ja perunakaan tarkoittaneet kallisarvoisia ravintovarastojaan minun syötäväkseni vaan oman sukunsa jatkamiseen. Mutta en minä syömistä aio lopettaa silti.

      Poista
  9. Meni kauan ennenkuin löysin piilokuvasta sinitiaisen, ihania kuvia täälläkin, puput söpöjä, itsellänikin niitä on ollut joskus monta.

    VastaaPoista

Kiva kun kommentoit!
Vinkki: kopioi tekstisi muistiin ennen kuin painat "julkaise"!
Blogger syö hyviä juttuja.

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...