lauantai 5. syyskuuta 2015

Lopetan

Kaninkasvatus on mukava harrastus. Kaneista ei ole paljon vaivaa verrattuna moniin muihin tuotantoeläimiin. Kanit eivät metelöi eivätkä haise, ja niitä voi kasvattaa ekologisesti omalla takapihalla, oman takapihan rikkaruohoilla. Ellei ole omaa peltoa, lisäksi tarvitaan vain vähän ostoheinää. Kaninliha on vähärasvaista ja -kolesterolista, vaaleaa ja miedon makuista. Minulle on myös tärkeää, että syömäni eläimet ovat saaneet mahdollisimman hyvän elämän ja kuoleman. Tästä pystyy parhaiten vastaamaan, kun kasvattaa eläimet itse.

Nyt aion kuitenkin lopettaa kaninkasvatuksen. Tuntemattomasta syystä olen edelleen epänormaalin väsynyt, vaikka kilpirauhasen vajaatoiminnat ja syövät on kaikki hoidettu ja vaikka nukun pitkiä (joskin katkonaisia) yöunia. Vuorokaudessa vietän entistä vähemmän tunteja pystyasennossa, nekin uupuneena, enkä ehdi tehdä kaikkea mitä haluaisin.

Valitettavasti en voi itse valita, mitä teen ja mitä jätän tekemättä. Töissä on pakko käydä. Kaikki harrastukset voi lopettaa.

Myin emokanit Mixin ja Maxin takaisin niiden kasvattajalle. Maxi oli kallis rotukani, josta olin maksanut hurjan hinnan: seitsemänkymppiä. Kasvattaja kävi itse hakemassa kanit meiltä ja sujauttaessaan seitsemänkymppiä käteeni sanoi: "Kiitos lainasta!" Tämä oli itse asiassa molemmille kannattava kauppa. Minulle jäivät paistikkaiksi Maxin poikaset, ja kasvattaja sai kaninsa takaisin taitavana, pesän rakentamista ja poikasten hoitoa harjoitelleena emona, parhaassa iässä.

Itse rakastin enemmän Mixiä, ja muutenkin uskon risteytyskanien ylivertaisuuteen. Mixi on erinomainen emokani, ja hän jatkaa nyt siinä työssä lapsuudenkodissaan. Mixin seitsemän pikku pupuliinia jäivät tänne jatkamaan kasvuaan. He joutuivat eroon emostaan vähän aikaisemmin kuin muuten olisi käynyt, mutta ei kuitenkaan niin aikaisin kuin villissä luonnossa.

Maxin yhdeksästä poikasesta tytöt jäivät kanilaan, pojat muuttivat jo vajaa kahdeksanviikkoisina ulkohäkkiin. Siirrettävistä ulkohäkeistä on enemmän juttua täällä. Ja nyt raportti ulos muutosta:

- Me ollaan näin pieniä pupusia ja ihan kolmestaan jouduttiin suureen maailmaan. Nypötänpä tässä uudessa paikassa ja ihmettelen. Tai sit...

 - ...vois vähän tutkia paikkoja tai...

- ...SINKOILLA, jiihaa!









Pikkupojat vaikuttivat tyytyväisiltä uuteen asumukseensa. Ehkä osa singahtelusta ja pukkihyppelystä johtui jännityksen purkamisesta, mutta kyllä se minusta näytti ihan riemuloikalta. Ja edelleen pitää välillä ottaa pienet hepulijuoksut ympäri häkkiä. Eri tavalla kuin sisällä kanilassa, vaikka siellä on paljon enemmän neliöitä.

- No tietty, saadaanhan me isoveljetkin vielä ainakin yksi sinkoiluhepuli päivässä! Se nyt vaan on kania.



24 kommenttia:

  1. Tsemppiä ja toivotaan, että väsymys väistyy♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! En enää kehtaa mennä lääkäriin valittamaan samasta asiasta, kun minut on tutkittu jo moneen kertaan. Mutta ehkä kohta pitää kuitenkin jaksaa soittaa sinne.

      Poista
  2. Totaalinen väsymys on harmillista, varsinkin, jos sen syytä ei edes tiedä. Toivotaan, että olosi paranee.
    Kaneista luopumisen ei tarvitse olla lopullista. Hyvä kuitenkin kuunnella omaa oloaan ja järjestää itselleen töitä sen mukaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Between! En hävitä kaninkasvatustarvikkeita. Ehkä sitten eläkkeellä on taas "aikaa".

      Poista
  3. Viisautta on se, että tajuaa oman jaksamisensa rajat.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä kyllä tajuan ihan helposti, että pitäisi lopettaa työssä käyminen. Siinähän se raja oikeasti menisi. Ei vaan ole oven takana jonossa vapaaehtoisia elättäjiä. Jotenkin pitää töissä rämpiä eteenpäin, vaikka ei jaksaisikaan. Vähennän sitten kaiken kivan pois elämästäni, jos se auttaisi jaksamaan...

      Poista
  4. Tsemppiä ja jaksamista!

    Ihanat sinkoilukuvat :-)

    VastaaPoista
  5. Ai kauhee kun mä peljästyin että tuossa puhutaan blogin lopettamisesta! Huh! Onneksi ei sentään, sun blogisi on ihan internjetin parhaimmistoa. Kurjaa tuollainen selittämätön väsymys, itse olen kärsinyt siitä 15 vuotta ja viime vuonna syyksi selvisi krooninen väsymysoireyhtymä. Oletko lukenut siitä ja katsonut voiko sun väsymyksessä olla kyse siitä? Toivottavasti on jotain helpommin korjattavissa olevaa. Ihania sun puput! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos tästä, Peppermint! Säilön nämä sanat sydämeeni!

      Olen tutkinut kroonisen väsymysoireyhtymän oireluetteloa. Diagnoosiin tarvittaisiin vähintään neljä siltä listalta, enkä edes mielikuvitusta venyttämällä saa kuin kolme. Toisaalta, ei sillä diagnoosilla vissiin paljon tekisi, kun ei hoitoakaan ole vielä keksitty. Vai pääsisikö sillä sairauseläkkeelle...?

      Poista
    2. Suomessa on yksi lääkäri, Olli Polo Tampereella (työskentelee Unesta-nimisellä klinikalla) joka tuntee tämän sairauden parhaiten. Suosittelen varaamaan hänelle aikaa. On myös erilaisia hoitokeinoja, yksi lääkitys on mulla tehonnut ja parantanut elämänlaatua huomattavasti. Lisäksi löytyy CFS-yhdistys, joiden sivuilta saa lisää tietoa. Mä kuulun hallitukseen ja myös multa saa lisätietoja ja vaikka vertaistukea jos kaipaat :) Tsemp tsemp!

      Poista
  6. mainiot kuvat!

    Tsemppiä ja jaksamista!

    VastaaPoista
  7. Toivottavasti väsymyksen syy selviää ja tehokas hoito löytyy.

    Pomppivat pupujussit ovat kyllä söpöjä! Näyttävät onnellisilta paistikkailta. :) Olen kanssasi samaa mieltä: Kun omille (lemmikeille ja tuotanto-)eläimille kun pystyy tarjoamaan sekä hyvän elämän että hyvän kuoleman, on mielestäni saavuttanut jotakin tärkeää.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Farmari!

      Onneksi nykyään saa jo kaupasta luomubroileria. Naudanpaistini on laitumella Bosgårdissa, ja on minulla puolikas laidunsikakin maatilalla kasvamassa ja viettämässä sikamaista elämää. On huojentavaa, että lihankasvatuksen voi jo ulkoistaakin hyvällä omatunnolla, kun ei itse jaksa tai pysty.

      Poista
  8. Vastaukset
    1. Kiitos, marketta! Tästä palautteesta olen saanut voimia.

      Poista
  9. Kyllähän siihen väsymykseen joku syy varmasti on. Toivottavasti jaksat mennä lekurille.

    Jaksamista ja voimia♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Kävin lekurilla ja sain tuon Peppermintin ehdottaman diagnoosin, mutta väsymyksen syy ei silti ole selvillä eikä hoitokeinokaan.

      Poista
  10. Voi harmi kuulla, ettet voi hyvin. Hyvä kuitenkin, että sait kanien kannalta järjestelyt tehtyä hyvin ja saat siten itse vähän lepoa. Mutta ennen kaikkea toivon, että väsymyksen syy selviää ja ratkeaa parhain päin. Ehkäpä ensi vuonna kanit taas vipeltävät siellä luonasi!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Pilvi! Ehkä tosiaan vielä joskus jaksan hoitaa elukoita, se on niin minun juttuni. Jos ei ensi vuonna niin vaikka eläkkeellä sitten?

      Poista
  11. Toivottavasti väsymys menee pian ohi! Ehkä se on jokin jälkitila, jos/kun syöpäkin on nyt hoidettu? Olet vähän sellainen reipas, niin olisitko sittenkin vaatinut itseltäsi liikaa... No, minä en kyllä ole oikea ihminen arvioimaan muiden tekemisiä, mutta koita nyt tosiaan levätä, ystävä hyvä. Kanejahan voit aina ottaa uudelleen sitten... (Minä en olisi selvinnyt pois antamisesta ilman räkäitkuja, tokkopa pystyisin niitä ruokapöytäänkään tappamaan, vaikka sitä teidän taloudessa olenkin ihaillut!)

    Hei, kun olen niin vähän ehtinyt lukea sun ja muidenkaan blogeja, niin tuo tuijajuttu! Edellinen postauksesi! Mun pitää ottaa sulle mökiltä kuva "jalokuusesta", joka ehkä onkin tuija... Hmm. Hieno tuoksu on siinä ja aina ihailen noita käpyjä. Mutta se on aika iso puu jo. Palaan asiaan.

    VastaaPoista

Kiva kun kommentoit!
Vinkki: kopioi tekstisi muistiin ennen kuin painat "julkaise"!
Blogger syö hyviä juttuja.

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...