Harakalla oli muuta mielessä

Harakka ei yleensä hevillä antaudu kuvattavaksi. Sehän onkin älykäs otus, läpäisee mm. peilitestin eli kuuluu samaan eliittiin ihmisen ja muiden simpanssien sekä delfiinien kanssa. Ja näkee minut, vaikka olen sisällä talossa ja kiharat ikkunalasit vääristävät hahmoni lähes tunnistamattomaksi.

Harvoin edes ahneus saa harakkaa pysähtymään kameran eteen kuin ohikiitäväksi hetkeksi.

Uteliaisuus saa kuitenkin harakan keskittymään tiukemmin kuin ahneus. Tämä tyyppi oli löytänyt jonkun kivan vihreän jutun ja kuljettanut sen puukasaan tarkempaa tutkailua varten. Eikä silloin ehtinyt kiinnittää minuun huomiota.

Esineisiin tutustuminen tapahtuu tietysti parhaiten nokalla.

Mutta mikä se on? Alakerran isännän mielestä näyttää vaahtomuovilta. Ei ole meidän pihasta peräisin! Mitä luulet?

Ja harakkako muka musta lintu!

Maahan asti

Sato on raskas kantaa. Omenapuiden oksat kumartuvat maahan asti.

Samaten tyrnit, aroniat ynnä muut, joista ei satoa ole vielä korjattu.

Tai siis toki on korjattu. Tässä esim. ensimmäinen omenamehuerä. Tyrnissäkin on seisonut poimijoita monta päivää, ja linnut suhaavat siellä jatkuvasti edestakaisin. Näitä pikku nyppimyksiä ei silti voi silmämääräisesti edes havaita.

Satoja kiloja omenaa on kärrätty pois. Oksat laahaavat silti maassa.

Koristeomenapuuta ei tuettu tänä vuonna. Eikä siitä korjata satoa. Olisiko tämän romahduksen voinut estää?

Poimimaan!

Linnut kertoivat minulle, että tyrnit ovat nyt poimintakypsiä.

Omenaakin olisi. Kuvassa näkyy keittiönikkunani; vastahan se peittyi valkeaan kukkamereen. Hyvä maisema tämäkin.

Poimimme 100 kg ja veimme mehustamoon. Ei näy missään. Lisää poimijoita odotetaan.

Ja olisihan sitä kaikkea muutakin.