Huhtikuuluu

Mitä kuuluu?

Kun mustarastas laulaa, huolet sulavat hartioilta.

- Mitä, entäs viherpeippo! Nyt laulattaa niin kauheesti että hyvä jos syömään ehtii välillä. Onneksi naapurit tuuraa jos itse vetää henkeä. Et varmana voi olla pihassa minuuttiakaan ettet kuulisi meidän ihanaa kevätlaulua! Eikö sillon tule hymy väkisinkin naamalle, mitä?

(Tulee!)

- Kulta, tiesitkö että minä olen kuoriutunut justiinsa tuossa savupiipussa.
- Onhan siitä jokusen kerran ollut puhetta. Eikös me siksi ruvettu etsimään asuntoa näiltä main. Sukulaisten kanssa on niin kiva viettää aikaa!

- Mitähän tää koivu meinaa?
- Se tekee noita matoja taas.
- Oliskohan se kevät sitten.

- Ei ole näkynyt Paksu-Ukkoa. Moneen päivään. Syntyi sellainen valtatyhjiö, olet varmaan kuullut niistä. Päätin sitten ruveta itse kiekumaan tässä pihassa, ja hyvinhän se minulta sujuu. Naamakin tuntuu niin kuin alkaisi saada sellaista ykköskukon kevätväriä. Mutta mitenkäs minun nimi voi olla Kakkonen, jos olenkin tämän reviirin ykkönen? Eikös muuteta se Kekkoseksi. Se olis enempi sellainen minun tyylinen nimi. Kyllä minä pidän nuoretmiehet järjestyksessä ja vahdin ettei naapurit siirtele rajoja ainakaan tänne päin. Tämä on minun tontti nyt.

Kukkorekisteri (osa 2) ja metodi

No niin, lopultakin odotuksesi palkitaan ja pääset näkemään fasaanikukkojemme parhaimmiston. Jatketaan siitä mihin jäätiin! Neljäs sija:

Pate Pätkäkulma on uusi tulokas täällä. Muu porukka oli koossa jo kesän vaihtuessa syksyksi, mutta Patesta on ensimmäinen havainto vasta tammikuun puolesta välistä. Pate ohitti heti useimmat kukot arvojärjestyksessä ja yritti uhitella Pauluksellekin, mutta Paulus ajoi hänet puuhun. Siihen tyssäsi Paten sosiaalinen nousu.

Joskus kukkojen tunnistaminen käy jopa helpommin epätarkoista kuvista. Esimerkiksi tuo Paten lyhyt mutta selkeä kulmakarva on sellainen tuntomerkki. Tarkassa lähikuvassa voi olla liikaa yksityiskohtia, jotka vain häiritsevät suurten linjojen tulkintaa. Etenkin, kun kaulan asennosta ja tuulen suunnasta riippuen kaulukset saattavat näyttää hyvinkin erilaisilta eri hetkinä.

Tässä on Paulus. Hänellä on omaleimainen kaulus. Mutta Paulustakaan ei ole nyt ihan viime viikkoina paljon näkynyt. Ehkä hän on arvellut, että hänessä olisi ainesta oman reviirinsä ykköskukoksi - mutta ei kilpailemaan tästä noiden kovempien jätkien kanssa. Toivotamme Paulukselle onnea, jos hän on siirtynyt naapuriin. Muitakin selityksiä katoamiselle toki voi keksiä tässä raadollisessa maailmassa.

2 oikealta

2 vasemmalta

Toisena arvojärjestyksessä on Kakkonen. Häntä ei voi oikeastaan sekoittaa kehenkään muuhun kuin Eikkaan. Eikä Eikkaankaan, kun katsoo tarkemmin. Monesti se tarkemminkatsominen onnistuu vasta valokuvasta.

Ukko edestä

Ukko takaa / vasemmalta

Ukko oikealta

Pihan kuningas on Ukko. Kaulus on sivuilta leveä, edestä hivenen auki ja takaa ohut mutta kiinni. Kulmakarvaa vain viitteellisesti. Ukon ei tarvitse uhkailla ketään, muut väistävät ilmankin. Käytöksen perusteella kuvittelen, että Ukko ja Kakkonen ovat vanhempia äijiä, loput ainakin enimmäkseen viime kesän poikasia.

Ukko 21.3.

Viimeisimmissä kuvissa Ukolla näkyy jo keväänpunainen naama. Muut kukot eivät ole vaihtaneet kevätkuosiin. Mitä pitemmälle kevät edistyy, sitä enemmän Ukko alkaa muistuttaa viimevuotista pihan valtiasta Paksua. Saattaapa hyvinkin olla sama kukko. Paksu-Ukko?

Fasaanien tarkkailussa minulla on ollut verrattomana apuna tämä hieno muistikirja, jonka olen saanut lahjaksi Ryötönperän Saaralta. Sinne minä suhertelen, mitä on tullut kuvattua: "Yläruokinnalla 10.15 Pate ja Urmas(?) yhdessä liikkeellä syvässä hangessa, Urmas väistää kuitenkin tolpalla Patea." Joskus joudun kirjoittamaan vain Joku ja Kuka, tarkempi tunnistus tapahtuu siinä vaiheessa kun siirrän kuvia koneelle.

Muistiinpanoja tarvitaan välttämättä, kun tapahtumat etenevät vauhdikkaasti, kukkoja on useita ja aina joku on tulossa ja menossa ja uhkaamassa ja väistämässä. Näin:

Mitä kaikkea siinä mahtoikaan tapahtua! Ja kuka sanoi kenelle mitä!

Kukkorekisteri, fasaanipaisti ja pääsiäisaskartelu

Olan tässä talven mittaan itseäni viihdyttääkseni perustanut rekisterin fasaanikukoista. Siitä on sitten ollut hyötyä ja iloa, kun olen yrittänyt ymmärtää valtapeliä ja muita jännittäviä sosiaalisen elämän kiehkuroita, joita silmieni edessä esitellään.

Kanoja en edes yritä tunnistaa, mutta kukkojen suhteen olen ymmärtääkseni nyt onnistunut melko hyvin. Rekisterissä on kymmenen hemmoa ja arvojärjestyskin on selvillä lukuun ottamatta Patea, joka tuli muita myöhemmin, ja jota en ole havainnoinut yhtaikaa jokaisen muun kanssa. Aika korkealle hän singahti kuitenkin, mutta vielä on selvittämättä, onko hän neljäs vai viides. Ehkä se jääkin arvoitukseksi. Mitäpä olisi elämä ilman näitä pikku epätäydellisyyksiä.

Jokaisesta kukosta pitää tietysti tunnistuksen varmistamiseksi nähdä kulmakarvat sekä kaulus edestä, takaa ja kummaltakin sivulta. Lisäksi pyrstön tyvi kertoo paljon, ja käytös tottakai. Sinua säästääkseni laitan tähän esittelynumeroon kuitenkin vain yhden kuvan jokaisesta. Älä siksi vaivu epätoivoon, jos mielestäsi kaksi kukkoa näyttää ihan samalta. Et ole nähnyt heidän kaikkia puoliaan.

Aloitetaan sosiaalisten tikkaiden alimmalta puolalta:

Ripa Risahäntä. Pyrstön tyvi aivan kalju. Tämä on monesti merkkinä heikosta asemasta. Ilmeisesti kukot pyrkivät nokkimaan toisiaan tuohon kohtaan, yrittävät ehkä kiskoa pyrstösulkia toisiltaan. Toisaalta meillä on kahtena keväänä ykköskukko menettänyt pyrstönsä kokonaan, eikä se ole haitannut hänen ykkösyyttään. Nämä on näitä kukkojen juttuja, en pysty selittämään.

Jos jollekulle olen väittänyt, että rekisterissä on vain yhdeksän kukkoa kymmenen sijasta, se johtuu siitä, että Ripan tarralappu oli pudonnut seinältä ja leijaillut roskikseen. Sori siitä, Ripa!

Veka Valkonaama. Hänestä on ollut ihan oma juttu. Aika helppo tunnistaa, eikö?

Vahku sai nimensä VAHvojen KUlmien perusteella. Vahku ei ole arvojärjestyksessä korkealla, mutta hänellä on kavereita.

Eikan nimi tulee siitä, että hän EI ole KAkkonen, vaikka ensi silmäyksellä näyttää tältä kovasti. Kummallekin on suotu melko vähän kaulusta. Mutta on heissä erojakin. Esimerkiksi kulmakarvoissa (Kakkosella on) ja pyrstössä.

Urmas on yksi useimmin talven mittaan täällä käyneistä kukoista. Hänet on voinut bongata harva se päivä. Urmas on moderni mies: hän on värjännyt kulmakarvansa oranssiksi. Urmas on myös Vekan kaveri.

Katko. Kulmakarvat ovat katkoviivoja. Katkoa ei ole näkynyt moneen aikaan, mistä syystä ei ole varmuutta, miten hän ja Pate suhtautuvat toisiinsa arvojärjestyksessä.

Jaa mutta siitäpäs tulikin mieleeni... Eihän sinua haittaa, jos jätän kukkorekisterin esittelyn kesken? Meillä on taas ollut Salaperäinen Katoamistapaus tai suorastaan Murha Tuijassa. Seuraa herkkänahkaisimmille sopimattomia kuvia. K16.

Pihatiellä oli eilen tällainen.

Akka oli käynyt hakemassa fasaanipaistin ja harakat olivat siivonneet jäljet. Aika tarkkaan nokittu, vai mitä? Ilman veitsiä ja haarukoita, tai edes sormia. Valitettavasti tällä kertaa meni kana. Miksi oi miksi, kun kukkojakin olisi ollut yli oman tarpeen!

Akka oli tehnyt varsinaisen tekosensa tuijan kätkössä. Vasta harakat olivat kiikuttaneet jäännökset ihmisten ilmoille.

Kanahaukan on riskaabelia iskeä tuuheaan tuijaan risujen joukkoon, missä fasaaneilla on turvapaikkansa. Mutta jos tämä on se sama kanahaukka, joka tässä pyöri muutama vuosi sitten, kun fasaanikanta oli viimeksi runsaimmillaan, se osaa laskeutua maahan tuijan viereen ja kävellä tuijan sisään. En ole tosin nähnyt tällä tekniikalla saatavan saalista, mutta yritetty on. Tiedä, vaikka nyt olisi onnistunut.

Tuossa olisi nyt materiaalia pääsiäisaskarteluun taas.

Ethän sinäkään enää jaksa lukea, kun en minäkään jaksa kirjoittaa? Jatketaanko sitä kukkorekisteriä toisella kertaa? Esittelen sitten ne varsinaiset starat. Onhan tässä aikaa.