Pääsiäinen on, kuten tunnettua, inspiroinut monia taiteilijoita. Miksipä ei myös minua. Nämä herkät taideluomat ovat syntyneet pääsiäisen kourissa ihan täällä kotona.
Kukon kiekuminen on perinteinen pääsiäisaihe. Se symboloi meidän kehnouttamme ja kaikinpuolista keskeneräisyyttämme ihmisinä. Mutta ei huolta, sillä mehän tiedämme jo, että kaikki kuitenkin päättyy onnellisesti.
Myös hyvä paimen kuuluu pääsiäisen kuvastoon. Yleensä hartauskuvissa paimennetaan karitsoita, mutta täällä ne on jo syöty, joten paimennetaan kanoja. Muutenkin olemme vaatimattomia ja vähään tyytyväisiä.
| - Saanko pyytää kauniita neitejä siirtymään hieman eteenpäin, haluan näyttää teille mukavan ruokapaikan. |
| - Kyllä me osataan itsekin syödä, ei tartte auttaa, kiitos vaan. Ja ollaanhan me täällä käyty koko kevättalvi. Ihan on tuttu paikka. |
| - Onhan kuitenkin hauskempi syödä, kun joku vartioi. Aamulla tästä meni se haukkakin taas. Minä turvaan neitien ruokailuhetken, pelko pois! - No jos nyt sitten. Noknoknok... |
| - Neidillä on höyhenet niin kauniisti! Saanko katsoa lähempää? |
| - Huomaan, että meillä on paljon yhteistä. Minäkin olisin valinnut juuri tuon jyvän! Neidillä on hyvä maku. Ja tekö siis käytte usein täällä? |
Riemukasta ylösnousemuksen juhlaa
toivottavat Paksu ja muut Keskeneräisen mäen asukkaat!
