kuva: robesauer.deviantart.com |
Muuten tuon sankari-minäkuvan kanssa on ollut vähän hankaluuksia, kun kävin taistelut mukavasti makuuasennossa ja kaiken varsinaisen työn jätin ammattilaisten huoleksi. Minä pääsin helpolla, eihän se suinkaan kaikilla näin mene. Mutta kyllä syövällä on hyvä status, sillä saa itselleen sankarin maineen vaikkei niin olisi ansainnutkaan. Jos työpaikalla kertoisi sairastavansa vaikka masennusta tai alkoholismia, veikkaan ettei saisi yhtään niin paljon rispektiä ja jaxuhaleja.
Mutta se kolmas rintasyöpä sitten, tai siis ensimmäinen.
Siitä on nyt jo yli kymmenen vuotta, kun löysin ihan klassisen kyhmyn rinnastani. Asuin silloin vielä syvemmällä maaseudulla kuin nyt, joten suunnistin kirkonkylän pikkuiseen terveyskeskukseen. Siellä olikin vallan uskomattoman pätevä keikkalääkäri käymässä, ensi töikseen rempaisi nurkkakomerosta ultraäänilaitteen, lurautti geeliä ja alkoi tutkia. Diagnoosi oli hyvänlaatuinen rasvapatti, kontrolli vuoden päästä, kiitos näkemiin.
kuva: pixabay |
Onko tuommoisia oikeasti? Mikä valelääkäri mahtoikaan olla. Sen verran omatuntoa sentään, että määräsi kontrolliin, jos vuoden päästä olisin vielä hengissä ja sattuisi oikea lääkäri kohdalle.
No, vuotta myöhemmin asuin jo täällä ja matkustin oikein kaupungin terveyskeskukseen. Siellä päättivät ottaa ohutneulanäytteen. Tunkivat ja työnsivät sitä neulaa, mutta rinta oli kuin sementtiä. Sattui aika paljon. Lopulta luovuttivat, kai siitä jonkunlainen näyte saatiin, ehkä. Tuloksia sopii sitten tulla kuulemaan parin viikon päästä.
Joku tyttö niitä papereita sitten tavaili - kai sen on ollut pakko olla lääkäri? - ja ilmoitti minulle, että näytteessä ei ollut syöpäsoluja joten kassan kautta kotiin, uusintakontrollia ei tarvita.
kuva: flickr |
Minulle on sittemmin kirkastunut, että patologin vastaus oli oikeasti: näyte on riittämätön, tosin kumpikaan näytteen soluista ei nyt sattunut olemaan syöpäsolu. Olisi tarvittu kunnollisen kokoinen näyte, että siitä olisi voinut lausua jotain.
Vähän siitä jäi silloinkin sellainen epävarma olo, mutta kun selvällä suomenkielellä sanottiin ettei tarvitse tulla enää, pitäähän sitä asiantuntijaa uskoa.
Vuosien päästä, kun samasta rinnasta oli löydetty vallan toisenmallinen syöpä, näkyi tietysti se pattikin kuvauksissa, ja minä aina raportoin löytäjille että se on tutkittu ja hyvänlaatuiseksi todettu. Kun sitten makasin tokkuraisena sairasvuoteella rinnan poiston jälkeen ja lääkäri pläräsi vierellä patologin raporttia, hän mainitsi ohimennen: "Niin se pattikin oli sitten muuten syöpä."
kuva: Wikipedia |
No eipä siitä koskaan mitään sen kummempaa kehkeytynyt. Kiittäisinkö tästä julkista terveydenhuoltoa?