Lehtosinilatva ilmestyi jostain puutarhaan. Ehkä se oli täällä alunperinkin. Jossain välissä aloin raivata talolle johtavan tien varressa olevaa perennapenkkiä, koska rintamamiestalossa kuuluu olla sellainen. Se on vielä kesken. Lehtosinilatva on pesiytynyt sinne, ja tänä vuonna se menestyy hyvin.
Sininenhän on kiva väri jo sinänsäkin, mutta joskus sitä tarvitaan myös korostamaan sellaista, joka ei ole sinistä.
Pienikin rippunen riittää.
Taikka sitten toisinpäin.
Onhan niitä kaikkia ritarinkannuksia ja muita perinneperennoja. Mutta minä en vain pysty rasittamaan itseäni sellaisilla kukilla, jotka kaatuvat ellei niitä tue. On niin paljon tärkeämpääkin tekemistä. Esimerkiksi blogin päivittäminen.
Myös tuo punainen lupiini korostaa kauniisti lehtosinilatvaa.
VastaaPoistaJuu! Sen olen tuonut tänne itse, sain isältä. Tykkään siitä. Ja lupiinistakin.
PoistaMahtava juutu, että vielä jossain kukat saavat kukoistaa rauhassa!
VastaaPoistaNiin, paitsi leinikit.
PoistaOi, mieki tykkäisin punaisesta lupiinista! Lehtosinilatvakin on vielä bongaamatta... missä kasvien ihmemaassa sie oikein asustat??
VastaaPoistaTäällä on tosiaan aika viidakkoista. Kasvuvyöhyke 1b, savimaa.
PoistaNäinhän se on, että jokin pienikin värinlisäys vain parantaa kuvaa. Kaunis ja piristävä väri tuo sininen.
VastaaPoistaMe melankoolikot tykkäämme siitä ainakin.
PoistaSehän onkin kaikken tärkeintä, viihdyttää meitä :)
VastaaPoistaViihdytän tässä enimmäkseen itseäni, hyvä jos joku muu viihtyy siinä ohessa :)
Poista