Kanilaan vaihdettiin taas pahnat. Nyt alkaa neideillä olla jo selkeästi naisellinen ote tähän petaamisasiaan. Ainakin yhdellä.
Laitoin paksusti olkia, ettei tule kylmä. Ja voihan jostain olla hauskaa myös pöyhiä niitä.
Tällä olkikasalla on silmä!
- Miks tää kasa tärisee?
- Aaaargh!
- No mitä? Harjottelen tunnelin kaivamista. Hyödyllinen taito.
Hauskaakin voi olla tuo oljissa temmeltäminen!
VastaaPoistaHAUSKAA on, sen voin todistaa! Vuosikymmeniä sitten olin kesää maalla. Hevosilla ajettiin heiniä latoon, ja me lapset hypittiin ladon sillalta alla oleviin kuiviin heiniin. Otettiin vauhtia juoksemalla hevosen vatsan alta ja hyppäämällä k o r k e a l t a ja syvälle heiniin. Kukaan ei varoittanut, että hevonen olisi voinut potkaistakin, jos vaikka paarma olisi sattunut samaan aikaan puraisemaan.
PoistaErik oli sellainen hevonen, joka olisikin voinut potkaista, Peter olisi varonut, luulen. Nimistäkin huomaatte, että tämä ei tapahtunut Hämeessä. Niinkuin nyt tämä kirjoittaminen.
Kaneistakin vaikuttaa olevan hauskaa hommaa, ja lisäksi uusia olkia pitää aina maistella.
PoistaTuli mieleen, kuinka muutama vuosi sitten Helsingin keskuspuistossa ja muuallakin saattoi nähdä useita kaneja. Olivat ihmisten luontoon hylkäämiä lemmikkejä ja niiden jälkeläisiä. Nyt niiden määrä on ilmeisesti vähentynyt.
VastaaPoistaVähäluminen talvi viime vuonna taisi verottaa kantoja jonkun verran. Ja ehkä ihmiset ovat tottuneet citykaneihin niin, ettei niistä enää kirjoiteta lehteen, vaikka satutaan näkemäänkin.
PoistaSöpöliinejä, mutta vielä kauniimpia lautasella ;)
VastaaPoistaKauneus riippuu kastikkeesta :)
PoistaMinusta nämä ovat söpöimmillään tuossa kuukauden ikäisinä ja ehdottomasti turkki päällä. Lopulta kaikki päätyvät lautaselle. Näin saamme nauttia monenlaisista kauneuselämyksistä.