Viimeinen joulukuusessa nahistunut omena meni tänään mustarastaille. Sunnuntaisena joutohetkenä intouduin pöyhimään arkistoani ja kokosin kuvakertomuksen kunnioittaakseni omenan elämänkaarta. Tässä tulee:
sunnuntai 16. helmikuuta 2014
Omenan tarina
Jostain syystä kultahileiset lasipallot jäivät viime jouluna kuusenkoristelaatikkoon. Kuuseen pääsivät vain omenat ja kynttilät. Oli jotenkin sellainen fiilis.
Viimeinen joulukuusessa nahistunut omena meni tänään mustarastaille. Sunnuntaisena joutohetkenä intouduin pöyhimään arkistoani ja kokosin kuvakertomuksen kunnioittaakseni omenan elämänkaarta. Tässä tulee:
Viimeinen joulukuusessa nahistunut omena meni tänään mustarastaille. Sunnuntaisena joutohetkenä intouduin pöyhimään arkistoani ja kokosin kuvakertomuksen kunnioittaakseni omenan elämänkaarta. Tässä tulee:
I love blooming apple trees.
VastaaPoistaBeautiful pictures.
Greetings
Thank you, Ela!
PoistaI love the sound you hear when you stand under a blooming apple tree. The whole tree is humming and buzzing!
Hienon kuvakertomuksen olit koonnut. Kaunis ja mukavia ajatuksia herättävä :)
VastaaPoistaKiitos! Minustakin tälle omenalle kävi ihan mukavasti, vaikka ei ihmisravinnoksi päätynytkään.
PoistaIhana ompun elämänkaari :)
VastaaPoistaKiitos! Kävin lukemassa blogiasi, kun on noin hyvä nimikin, mutta kun ei sinne voi kommentoida niin kerron nyt tässä, että aika monet noista mainitsemistasi nuukailuvinkeistä ovat käytössä meilläkin. Alakerran isäntä on myös jo ruvennut keräämään ojista pulloja ja tölkkejä aina kävelyretkillään, tehän ette ole vielä ihan siihen sortuneet.
PoistaEi vielä :D
PoistaKaunis kuva kuivuneesta omenasta! Tuoksuiko se kuusesta roikkuessaan?
VastaaPoistaTuoksui ihanasti! Vaikka tuo pihkainen latvakuusi tuoksui voimakkaasti myös. Tunnustaisinko tässä, että laitoin yhden kuivuvan omenan lakanakaappiin tuoksumaan.
PoistaKyllä omenalla on ollut hieno elämä!
VastaaPoistaHänestä on ollut paljon iloa joka vaiheessa. Jospa itse pääsisi samaan.
Poistakaunis kuvasarja! Ja mustikselle näkyi omppu maistuvan:)
VastaaPoistaNiille maistuu tuollainen vähän ruttuisempikin.
PoistaVielä rastaan jätökset lopuksi, niin elinkaari olisi täydellinen! ;D
VastaaPoistaNe lannoittavat omenapuuta...
PoistaKuvia katsellessa kesän kaipuu nosti taas päätään!
VastaaPoistaJoo, minullakin. Varsinkin nuo omenankukkakuvat houkuttelivat.
PoistaAika pitkän ja kattavan elämänkaaren olet ompulle rakentanut. Kunpa tulevana kesänä tulisi edellistä parempi omenasato.
VastaaPoistaMeillä tulee aina liikaa omenia, oli vuosi millainen hyvänsä. Toivon ettei tule sellaista satoa kuin toissa vuonna, kun meillä repesi parikin runkoa omppujen painosta.
PoistaOnpa omena kauniisti kuivunut. Ja kiva tämä sinun blogisi, lohdullista että muillakin on keskeneräistä, palaan!
VastaaPoistaTervetuloa!
PoistaHieno tarina ja sehän saattaa jatkua viellä…rastas syö siemenen ja lennättää sen johonkin sopivaan paikkaan kasvamaan :). Itsekin kerran mietin noita omenoita, miten yhteen pieneen siemeneen mahtuu kokonainen puu - miten hienosti suunniteltu maailma! Pitääkin laittaa omenapuu kasvamaan ikkunalaudalle. Nyt siellä on kasvamassa tuleva appelsiinilehto :).
VastaaPoistaMinä olen kasvattanut sitruunapuuta. Vielä puuttuu sellainen puolilämmin kuisti, jossa puuni viihtyisi talvet.
PoistaOmenansiemenestä ei koskaan tiedä, millainen puu siitä kasvaa. Luultavasti ei ainakaan samanlainen kuin äitipuu. Siemen on kyllä ihme!