Kävimme kävelyllä alakerran isännän kanssa. Istuminen tappaa.
Emme päässeet pihasta vielä mihinkään, kun helinä ja tsilinä paljasti pienen tilhiparven nauttimassa viimeisistä omenista.
Sinitinteillä oli omat ruokatarjoilut lepänlehtien alapinnalla. Lepän ei tarvitse ottaa typpeä talteen, kun se osaa itse tehdä sitä, joten sen ei tarvitse keräillä lehtivihreää pois lehdistään ennen talven tuloa. Se nakkaa tuhlaavaisesti lehdet menemään vihreinä. Näköjään jotkut ötökät viihtyivät näillä syksyn ainoilla vihreillä lehdillä; eivät viihdy enää. Joka lehti nokittiin tarkkaan.
Varjopaikoissa oli pikku ojissa jäätä, mutta enimmäkseen vedet olivat vielä sulina.
Naapurin pellolla oli kettu myyrästämässä keskellä päivää. Se oli pulska ja hyvässä karvassa. Melkein vartalon mittainen häntä pelmahteli hauskasti sen perässä, kun se teki myyrähyppyjään. Kettu ei näyttänyt saavan tällä kertaa saalista. Se lähti jolkottelemaan kohti naapurin pihaa, jossa kanat ja ankat kulkevat vapaina. Löytyisikö aidasta rako? Uskaltaisiko?
Aika hyvin bongattu, mutta voi voi, olispa vaan saanut kettu mieluummin myyrän, ettei tule kiusausta mennä kotieläimiä hätyyttämään.
VastaaPoistaTuo kyllä näyttää hyvinsyöneeltä. Saa varmaan myyriä paljonkin. Laitoin myös naapurin emännälle kuvan ketusta sekä kehotuksen laskea kanat.
PoistaToivottavasti kettu löysi myyräpaistin.
VastaaPoistaNiin tai vaikka rotan navetan nurkalta!
PoistaOnpas komeahäntäinen kettu;)
VastaaPoistaJuu! Ja se myyrähyppy on hieno.
PoistaHieno kuva ketusta!
VastaaPoistaKiitos! Onneksi oli kamera taskussa. Olispa vain pitempi zoomi.
Poista