keskiviikko 15. maaliskuuta 2017

Käpytikan nokkajuttuja


- Nokka on kyllä niin kätevä, en ymmärrä kuinka te ihmiset tulette toimeen ilman. No ehkä tuo kätevä-sana paljastaa. Teidän mielestä on parempi olla kätevä kuin nokkava. Ihan miten vaan. Minä en kyllä vaihtaisi.




- Nokalla voi tehdä monenlaista muutakin kuin syödä ja huutaa ja sukia ja tarttua. Koska olen käpytikka, minä tietysti availen sillä käpyjä, että saan siemenet esiin. Ensin hakkaan nokallani puuhun tai vaikka lyhtypylvääseen pitkulaisen kolon, johon kävyn saa hyvin kiilattua perkaamisen ajaksi. Sitten vain herkuttelen. Niin, tietysti käpy myös irrotetaan puusta nokalla ja kannetaan pajalle nokassa. Mutta syönhän minä muutakin kuin havupuun siemeniä. Täällä männyn kaarnan alla ja kuolleiden oksien koloissa on monenlaisia namipunkeroita. Kun kuulet, että minä nakuttelen sillälailla harvakseltaan ja kuuntelen välillä, tiedät että olen ötökkäjahdissa. Nokka soveltuu erinomaisesti metsästykseen.




- Ei kai kukaan huomannut että lensin tänne? Katselen nimittäin tästä itselleni pesäpuuta. Yleensä kyllä teen kolon mieluiten lehtipuuhun. Haapaa on helppo veistää, siihen syntyy hyvä kolo. Mutta tässä männyssä näyttäisi olevan potentiaalia. Tykkään tehdä joka kevät uuden pesän. On siistimpää. Olen minä huomannut, että niitä minun entisiä kolojani käyttävät sitten monet muut, vaikka niihin on jätetty käytetyt petivaatteet ja kaikki. Ihan vapaasti minun puolesta. Eikä jonkun tiaisen nokalla tietenkään mitään pesäkoloa pysty tekemäänkään. Minähän olen tehnyt kolot puolelle metsälle. Olen sellainen hyväntekijä.




- Tässä minulla olisi jo aika hyvä kolon alku. Niin, tämä on tietysti yksi tärkeimpiä asioita, mitä nokalla voi tehdä, siis jos on kunnollinen nokka niin kuin minulla nyt sattuu olemaan. Meikäläisen ei tarvitse tyytyä lahopuihin, tämä nokka pystyy puuhun kuin puuhun. Talttaan sillä kolon seinämistä irti isoja lastuja, niin että roiskuu. Tätä pitää vielä syventää ja laajentaa paljon. Mutta kyllä tästä hyvä tulee.




- Sisällä on tietysti aluksi aika ahdasta työskennellä, mutta ahkeroimalla koti avartuu. En minä tätä yhdellä kertaa tee valmiiksi. Itse asiassa en ole vielä ihan varmaksi päättänyt, rakennanko kotini tänä vuonna tähän vai sittenkin tuonne rinteen alle. Vähän se riippuu toisesta osapuolestakin. Yhdessä me tätä nikkaroidaan. Jaa, siitä tulikin mieleen vielä yksi asia, mihin nokkaa käytetään. Rummutus, tietysti! Voiko olla ihanampaa ääntä kuin kaikuva nokan pärrytys (no ei voi)! Tällainen parempinokkainen lintu voi hyvin rummuttaa myös metallia. Esimerkiksi katulampun kuvusta saa kivan kaikupohjan. Mutta kyllä puunrungostakin lähtee hyvät saundit, kun osaa valita oikean kohdan. Asiantuntija osaa.

Menepä ulos ja kuuntele!



18 kommenttia:

  1. Sähkötolpan peltisen suojuksen rummuttamisesta tulee mukavan kaikuva ääni. Kuuluu kovaa ja pitkälle ja siitä tulee jotenkin keväinen tunnelma.
    Joskus mietin, kärsivätkö tikat koskaan päänsärystä. Silloin ei varmasti paljon huvita koputella koloja tai rummutella sähkötolppia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tikan aivoissa on parempi tärähdyksenvaimennusjärjestelmä kuin meillä, ja niskalihaksetkin ovat tehtävän tasalla. Ei synny ongelmia.

      Poista
  2. Hienon esitelmän pidit nokastasi ja touhuistasi! Jos olet yhteyksissä tuonne Orimattilaan päin, niin lähetähän terveisiä serkkupojallesi.Kova on jo ikävä häntä täällä meillä.Kohta pihan isäntää ja ehkä rouvaakin pääsemme taas helssaamaan.Pärryyttelemisiin! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. - Jos minä oikein kovasti rummutan, kuuluisikohan se Orimattilaan asti? Kokeilen!

      Poista
  3. Tikoilla on myös erikoinen hyoidi eli kieliluu; siinä missä se ihmisellä on pieni kaari kurkussa, se tikalla yltää pään taitse otsalle asti. Että ei se pelkkä nokka, vaan myös kieli on varsin taitava.

    Jännä kun ne tekee noin vain tuoreeseen puuhun noita koloja. Tuokin mänty on kolottu monesta kohdasta, kun on niin myhkyiseksi tullut. Luulis että tukkakin on ihan pihkassa kun tuollaisessa päällään työskentelee.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin muuten, ja eiköhän ne poikasetkin ole sitten yksiä pihkatakkupalloja. Sikälikin haapa olisi helpompi pesäpuu.

      Poista
  4. Huikeat fiilikset kuvisssa ja asiantuntijan oma tekstitys - kyllä kelpaa. Mahtava ja taloon sisäänkin "raikkaasti" kuuluva ääni lähtee myös vanhasta tv-antenniharavasta. Sitä on mukava kaiuttaaa...

    VastaaPoista
  5. Voi että näistä jutuista tulee aina niin hyvälle tuulelle. Kiitos!

    VastaaPoista
  6. Pari serkkuasi koputtelee täällä, lähettävät terveisiä, että hyvin menee.

    VastaaPoista
  7. grynderi itse siellä rakentamassa:)

    VastaaPoista
  8. Onpas teidänkin Miss Käpytikka kaunis lintu! Nokan hyödyllisiin käyttötarkoituksiin voi lisätä myös talitiaisten ja muiden pikkuriiviöiden hätistelyn rasvatangolta niin että voi rauhassa syödä just niin kauan kuin huvittaa. Kyllä kunnioittavat tikan nokkaa.

    Pientilalla ovat vierailleet talven aikana sekä Neiti että Herra Käpytikka. Hyvin eri aikoihin ovat ajoittaneet vierailunsa, joten tarkemmat tikkasuhteet ovat jääneet vähän epäselviksi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meillä huutaa lisäksi harmaapäätikka, vaikka ei ole sattunut kameran eteen ihan viime aikoina. Hän on myös hyvin kuvauksellinen. On näistä elukoista paljon viihdettä.

      Poista
  9. Menneinä vuosina tikka ihastui telkkariantennista lähtevään soundiin. Ikävä kyllä se antenni oli pitkässä tolpassa kiinni meidän makuuhuoneen seinässä. Aamulla kun 4:30 heräsi siihen pirulliseen pärräykseen, niin ei suuresti ilahduttanut. Pakko oli nousta sängystä ja käydä ulkoportailla kiroilemassa. Se auttoi tasan niin kauan, kun möykkäsi itse pihalla. Lintu lensi aina takaisin. Se taisi olla semmoinen Heavymetal-tikka.

    VastaaPoista

Kiva kun kommentoit!
Vinkki: kopioi tekstisi muistiin ennen kuin painat "julkaise"!
Blogger syö hyviä juttuja.

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...