Kävimme Porvoon
Bosgårdissa pällistelemässä tämänkeväisiä vasikoita. Bosgårdin tilalta meille tulee naudanliha. Onneksi sen hinnasta muistuu aina mieleen, että liha on juhlaruokaa.
Näitä me sitten puolentoista vuoden päästä kannamme kotiin 15 kilon laatikoissa.
Pihatossa on aika kuraista, mutta kohta päästään laitumelle puoleksi vuodeksi.
Tässä ihmetellään sonneja. Tuo takimmainen musta Aberdeen Agnus on kuulemma poikajengin pomo, vaikka on pikkuisin kaikista, joku ihan ruikku alle tuhatkiloinen. Muut ovat Charolais-rotua. Pikkumusta menee kesäksi laitumelle neitien kanssa, että niiden ensimmäinen vasikka olisi kohtuullisen kokoinen ja vasikointi sujuisi helposti.
Puolet tämän vuoden 90 vasikasta oli jo syntynyt, osa hyvinkin hiljattain. Zoomaamme tuonne takimmaiseen aitaukseen.
Seuraavaksi pääsemme navettaan sisään. Mutta ei ilman turvatoimia!
Vasemmalla emolehmät, oikealla hiehot.
Nämä ovat yksivuotiaita. Pehkupatja kompostoituu ja tuottaa lämpöä, niin että kovillakin pakkasilla pärjää, vaikka seinät ovat harvat. Uutta kuiviketta puhalletaan kerran-pari päivässä. Lannan suhteen Bosgårdin pellot ovat omavaraiset. Nuoriso saa oman pellon kauraa ja härkäpapua, että jaksaa kasvaa 1,4 kiloa päivässä.
Ulos pääsee aina halutessaan. Kuvassa lehmät Ryhnyotsa ja Kiikarisilmä. Alavasemmalla lojuva valkoinen muovipussi on oikeasti vasikka.
Tämän vuoden vasikoiden nimet alkavat J:llä. Nimihdotuksia saa kirjoittaa Bosgårdin deli-kahvilaravintolan liitutaululle, siihen luontopolulla havaittujen kevään merkkien viereen. Vielä ei ollut yhdeksääkymmentä ehdotusta lähellekään, joten hyvin ehtii.
En ole viitsinyt kertoa tilan väelle, että joskus mainitsen heidät blogissani, ja tämä osoittautui hyväksi ratkaisuksi, kun aikaisemmin kevään lihalaatikkoa hakiessani minulle mätkäistiin naudan maksa kaupanpäällisiksi. En olisi kehdannut ottaa sitä, jos epäilisin, että suosiooni yritetään luikerrella blogihuomion toivossa.
Naudan maksa on iso. Sain sen teurastusta seuraavan päivän iltana, ja sitä seuraavana päivänä se oli jo jaeltu sinne sun tänne ja suureksi osaksi syötykin.
Lihalaatikon sisällölle löytyy onneksi myös ottajia ystäväpiiristä, koska 2x15 kg naudanlihaa vuodessa olisi aivan liikaa jopa meille kahdelle ahmatille. Me kun syömme vielä muitakin eläimiä! Onneksi esimerkiksi kaninliha on terveydelle parempaa kuin naudanliha. Kreikkalaisten ravitsemussuositusten mukaan punaista lihaa saisi syödä vain 250 g kuukaudessa. Se jo vähän mietityttää.
Kun minä nyt kerran katson oikeudekseni syödä eläimiä, pidän sitten edes huolen, että niitä kohdellaan hyvin niiden elinaikana.
Käykin joutessasi katsomassa aihetta sivuava ihana
video, joka kertoo entisten häkkikanojen ensimmäisistä hetkistä ulkotarhassa. Kiitos linkistä Päiville
Tuohimutkan kanalaan!
---------------------
Toivottakaa
Luomutilan puutarhuli Hommantouhua-blogista tervetulleeksi iloiseen joukkoomme!
