keskiviikko 29. lokakuuta 2014

Siirtomaatavara ja sesonkitaulukko

Vielä voi puutarhasta kerätä satoa: lehtikaalia, palsternakkaa, maa-artisokkaa ja sensellaista. Jos on hyvin niitetty, vuohenputkesta ja nokkosesta saa edelleen tuoretta satoa ainakin täällä etelässä. Vastakorjattu sato pullistelee vielä täysissä laareissa. Siellä lepäävät porkkanat ja punajuuret, valkosipulit ja kaalinpäät. Teurastusaika alkaa olla käsillä. Metsästäkin saa syötävää: ellei riistaa, niin ainakin suppilovahveroita ja puolukoita. Ehkä joku löytää karpaloitakin suolta.

On kuitenkin joitakin ruoka-aineita, jotka jätän nyt suosiolla vähemmälle. Ei ole mansikoiden aika, eikä tuoreiden herneiden. Odotan niitä ensi kesään. Miksikö? Niin, saisihan niitä marketista. Rahdattuna jostain kaukaa, kasvatettuna ties missä. Lentopetroolin haaskuuta on tuoda tänne tuoretta mansikkaa uudeksi vuodeksi. Jotkut ruuat tulevat rahtilaivan kylmäkontissa, vaan jäähdyttäminenhän syö energiaa. Tarvitaanko täällä kaikkia etelän hedelmiä? Pärjäisin ilman, mutta onko elämäni silloin ilottoman harmaata sinnittelyä? Onko se yleensä edes elämää, ellen kuluta kaikkea mihin minulla on mahdollisuus, kun kerran on mahdollisuus?

Minusta mansikka nyt vaan kertakaikkiaan maistuu paremmalta, kun sitä on ensin saanut aikansa odottaa. Niin kuin moni muukin asia.

kuva: l.hillesheim/Flickr

Nyt on aika syödä juureksia, kaaleja ja sipuleita. Ne ovat näin syksypuolella hyviä! Niiden maut sointuvat yhteen ja hyväilevät tutun lempeästi suomalaisia makunystyröitä.

Syön minä tuontitavaraakin, toki. Nytkin on mandariineja pöydällä, ja banaaneja. Vai pitäisikö olla ilman niitä, kunnes alkavat viihtyä omassa puutarhassa? Ulkomaastahan minä tuotan hyvinkin monet asiat: rusinat ja enimmät pähkinät, sitruunat, kanelit ja neilikat. Saatan ostaa avokaadonkin, kun oikein villiinnyn. Muistelenpa joskus keinutelleeni itseäni riippumatossa valtavien avokaadopuiden alla lämpimässä tähtikirkkaassa yössä. Ne olivat kuitenkin matoisia, ne avokaadot. Täältä saa jostain syystä aina madotonta eli varmaankin priimaa tavaraa. Paitsi jos haluaa kypsän, siitä joutuu maksamaan enemmän, ja sitten se onkin ylikypsä, ellei osaa pitää varaansa.

Etelän hedelmillä on kyllä myös omat sesonkinsa. Vaikka melkein kaikkea saakin ympäri vuoden, kaikkea ei kannata aina ostaa.

Joskus voi huvikseen ajatella, kuinka hyvin sitä nykyihminen enää pärjäisi ilman tuontiaineita. Jos nyt jotenkin vielä ilman talvimansikoita, mutta entäs kun jeera loppuu? Tai mustapippuri tai kahvi? Sokeri? Suola? Jokainen voi mielessään mietiskellä oman ruokataloutensa kipupisteitä. Onhan siinäkin ajankulua syysilloiksi.

Alla on yksi taulukko sesonkikasviksista. Sen saa suuremmaksi napsauttamalla, tai voit käydä katsomassa sitä alkuperäisellä Kikkomanin sivulla. Voinen mainosvaikutuksen kumoamiseksi paljastaa, että en ainakaan tällä haavaa käytä mitään Kikkomanin tuotteita. Ja saattaa tästä aiheesta olla parempiakin taulukoita. Kerro, jos tiedät hyvän.


18 kommenttia:

  1. Minunkin mielestäni pitäisi enemmän tyytyä siihen, mitä syötävää saa ja mitä sillä hetkellä on olemassa, kuin että toisi niitä etelästä, enkä nyt tarkoita Helsinkiä... Toisaalta myös kotimaiset kasvihuonekasvikset vievät vähän jumalattomasti energiaa jatkuvine valaistuksineen ja lämmityksineen. Säilökäämme siis juurikkaat kellariin hyvän sään aikana! Sieltä niitä voi sitten mutustella pitkin vuotta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kasvihuonetuotantoa en ehtinyt sivuamaankaan, hyvä kun otit puheeksi. Turha miettiä talvella, kumpi on ekologisempi, espanjalainen lentotomaatti vai suomalainen kasvihuonekurkku, kun voi popsia hapankaalia. Itselläni on tässä vielä parantamisen varaa.

      Poista
  2. Totta tosiaan, meillä on talveksi runsas valikoima kotimasiia juureksia, joten miksi söisimme jotain kummallisuuksia kaukaa toiselta puolelta maailmaa rahdattuna. En ole koskaan innostunut noista erikoisista hedelmistä, en edes pidä mausta avokadot j amuut, en tykkää. Syödään vuodenaikojen mukaan sitä mitä milloinkin parhaiten kasvaa tai säilyy.

    Maakellari on siitä erinomainen, että sinne saa säilöttyä perunat, porkkanat, punajuuret, jokunen kaalikin siellä on. Sekä omat talviomenat, joita aletaan syödä kunhan nuo syyslajikkeet on syöty.

    Monia kotimaisia tuotteita saa myös kuivattua. Meillä on aina melkoinen varasto sieniä ja yrttejä kuivattuna.

    Katselin juuri ruokakaupassa miten kotimaisen kurkun ja tomaatinhinta nousee pilviin, kun tulee kylmemmät säät. Miksi niitäkin on pakko viljellä koko talvi?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kuivaaminen on hyvä konsti! Ei kulu sähköä kuivatetun sienen säilytykseen. Varmaan ihminen saisi kaikki tarpeelliset vitamiinit eri tavalla säilötyistä, hapatetuista ja idätetyistä kotimaisista tarpeista. En luule lapsena syöneeni tomaattia talvella, miksi nyt en pärjää ilman?

      Poista
  3. Tulee mieleen, kuinka lapsuudessa pihoilla kasvavat omenat olivat loppukesästä suurta herkkua. Ja niitä säilöttiin monessa eri muodossa. Nykyisin näkyvät mätänevän pitkin pihoja.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tunnustan, että meilläkin mätänee. Onneksi tuttavat ovat niitä mehustaneet. Itse vain vähän kuivaan, kellarissa säilön sen minkä ennen joulua ehdin syödä. Sen kauempaa eivät pysy hyvinä. Mutta jos ei tuontiomenaa olisi, varmaan kelpaisi kevättalvella vähän ruttuisempikin oman puun hedelmä. Ja mikäs sen parempaa kuin omenahillo! Oikeastaan voisi vielä tekaista hillosatsin, Antonovkaa on sekä puussa että puun alla.

      Poista
  4. Taas niin totta, miettinyt monesti minäkin miksi kaikkea pitää olla kokoajan saatavilla? Kaupassa aika monesti näkee tarjoukista mikä on kauden kasvis tai hedelmä, säästyy ympäristön lisäksi rahaa.
    Kaalia meillä kuluu talvella ihan hurja määriä, kypsennettynä sitä ei tosin kukaan muu kuin minä syö, mutta syödään tosi paljon erilaisia kaaliraasteita, eritavoin maustettuna tai ihan vaan raastetun porkkanan ja lantun kanssa. Ei siihen mitään kurkkuja ja tomaatteja tarvitse.
    Joskus tulee tosin ostettua kotimaisia pakasteita, hernettä tai kukkakaalia, myös talvella.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä sinä olet minua edellä tässä. Juuri lupasin hakea alakerran isännälle salaattia kaupasta huomenna. Teenkin parannuksen ja alan valmistaa coleslaw'ta!

      Poista
  5. Ekologisuuden lisäksi elämässä säilyy huippuhetket, kun kaikkea ei saa aina ja heti. Mansikat todellakin maistuvat herkullisilta, kun niitä talven ajan odottaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä paastossa on joku juju. Kun on muutaman viikon syömättä lihaa ja herkkuja, hyvinhän ne maistuvat sitten vaikka jouluna tai pääsiäisenä. Ei joulukinkussakaan oikein ole entistä houkuttelevuutta, jos kinkkua syödään leivän päällä ympäri vuoden, arkena ja pyhänä. Ja entäs uudet perunat... Koitan vain kuvitella aikaa, kun lehmät olivat ummessa talven ja kanat munintatauolla, millainen tunne oli saada se kevään ensimmäinen kananmuna tai maitotilkka eteensä.

      Poista
  6. Nyt on hyvä kompata kun on saannu toisten kommentit ja vastaukset luettua.
    Todella älytöntä että kurkkuu ja tomaattii on saatavilla ympäri vuoden. Kun on saannu syöpötellä puutarhalla kasvatettui kurkkui ja tomaattei, ni kaupas myytävät maistuu aivan hirveiltä. Varsinki syksyst kevääse. Ei niitä VOI syyä.

    Meillä menee yhä enempi ruuasta raakana alas. No, perunaruokaa on tietty saatava. Kasvista jos vaan puputtaa ni se on kertapierasu ja vatta on tyhjä.

    Lainaan pikkumiehen sanontaa: Mä oon sellain kasvis ja lihansyöjä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lienee sama juttu noilla etelän hetelmilläkin: kun kerran on syönyt kypsää ananasta, ei tee mieli näitä jotka on poimittu aivan raakoina ja rahdattu tänne ja yritetty sitten jollain kemikaalilla saada kellertämään.

      Mutta hei, eikö perunakin ole kasvis?

      Poista
  7. Juuri näin. Taas nyökyttelen päätä ja olen samaa mieltä. Eilen keräsin lehtikaalia ison kassillisen ja laitoin pakastimeen.

    Kun meillä on tavallaan kaikkea, se saa aikaan sen, ettei mikään ole oikein mitään. Muistan kun lapsena saatiin limpparia synttäreillä (ja jaffaa jos oli oksennustauti...). Se oli ihan käsittämättömän hyvää, millä saat aikaan nykylapselle synttäreillä saman? Mutta vähän samaa se on itselläkin. Ehkä pitäis koittaa elää 20€ kuussa, ja sitten kerran puoleenvuoteen repäistä oikeen kunnolla ja syödä ihan kaikkea mitä tulee mieleen. Ja mä mielestäni olen kuitenkin viisas kuluttaja.

    Melkein teki mieli kaupassa huutaa kun samaan aikaan kun meillä on Suomessa omenasesonki kuumimmillaan niin kaupassa ei ole kotimaisia omenoita, vaan Puolalaisia, Argentiinalaisia ja ties mitä. Miten se voi olla mahdollista...



    Mä ostan talvellakin tomaattia silloin tällöin, mutta kypsytän niitä huoneen lämmössä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä minäkin ostan talvella tomaattia, mutta koitan vähitellen tehdä parannusta. Jos olisi kasvihuone niin säilöisinköhän tomaatteja koko talveksi...?

      Tuo on tosi, että varsinkaan lapsista ei mikään enää ole mitään. Aina on tylsää. Synttäreillä oli vaan taikuri ja pelle mutta ei kiipeilyseinää eikä päästy lentämään helikopterilla.

      Tarvitaan paljon nykyistä kunnollisempi lama, että oppisimme nauttimaan ruuasta, vai ööh mitenhän se nyt meneekään.

      Poista
    2. Anonyymi mummeli Hämeestä kertoo nyt ihanan tomaattiasian, jonka te kaikki jo tiedätte (niinkuin muutkin mummeleitten jutut!). Kun koti-, piha-, parvekekasvatettujen tomaattien aika on ohi, alan käyttää luomu-tomaattimurskaa. Teen ja syön usein tattaripohjaista pizzaa, joten tomaattia kuluu. Ja maistuu! Talviaikaan en ostele muualta tuotuja tai kotimaisiakaan kasvihuonekasvatettuja tomaatteja.

      Poista
    3. No sitähän minäkin syön. Pirkkaa. Paljon helpompaa ja halvempaa kuin oman kasvihuoneen hankkiminen, tomaattien kasvattaminen ja sitten vielä säilöminen. Mutta olisihan siinä omatekemässä se jokin...

      No ehkä ei tarvitse ihan kaikkea itse tehdä.

      Poista
    4. Hämeestä vielä! Sillä kun ei itse tee, on työllistävä vaikutus.

      Poista

Kiva kun kommentoit!
Vinkki: kopioi tekstisi muistiin ennen kuin painat "julkaise"!
Blogger syö hyviä juttuja.

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...